Valokuvahaaste: Kirja - Book

Tämän kirjan olen esitellyt vanhan blogin puolella jo aiemmin, mutta palaan siihen aina uudelleen, lukemaan vanhoja mainoksia ja ihmettelemään vanhaa suomenkieltä.

Kirjan ostin Barcelonan vanhojen kirjojen markkinoilta viisi vuotta sitten vitosella. Kirja, "Finlandia 1906-1907" on matkaopas, jonka tarkoituksena "on aikaansaada vilkkaampi matkailijatulva ja suurempaa kauppayhteyttä eri maiden välillä." "Finlandia toivoo, että Matkakirja, huolimatta siinä olevista puutteista, on osaltaan oleva apuna antamaan kuvan eri maiden luonnosta ja sivistysoloista sekä myöskin, että se on oleva matkailijalle joksikin hyödyksi".

Osallistun näillä kuvilla tämän viikon valokuvahaasteeseen ja sen teemaan "Kirja"!

With these photos I take part in a photo challenge which theme this week is "Book".I found this book, "Finlandia 1906-1907", five years ago from the book fair Fira del Llibre d'Ocasió Antic i Modern in Barcelona.The book is more than 100 years old and is meant as a travel guide. I love it!

Puhetta turismista

Elokuu, lomakuukausi, alkaa olla lopuillaan, ja Barcelonassa on tässä kuussa puhuttu paljon turismista ja varsinkin siitä, että millaista turismia tänne halutaan.

Muutama italialainen heppu päätti pari viikkoa sitten juosta pitkin Barcelonetan katuja alasti kirkkaassa päivänvalossa ja luonnollisesti naapuruston asukkaat närkästyivät siitä kovasti, ja viuhahdus sai osaltaan aikaan mielenosoituksia tämän kaltaista turismia vastaan. Mielenosoituksissa mm. vaaditaan kaupunkia tekemään jotain, että turismin laatu saataisiin paremmaksi ja että "low cost matkailu"  ja "halvan kaljan turismi"  saataisiin kitkettyä pois. Matkailu itsessäänhän on erittäin tärkeä kaupungille taloudellisesti: noin 15% Barcelonan bruttokansantuotteesta tulee matkailusta ja se työllistää kymmeniätuhansia ihmisiä, sekä suoraan että välillisesti, mutta tuo myös mukanaan ongelmia.

Toinen, turismin aiheuttamiin häiriöihin läheisesti liittyvä keskustelunaihe on ollut Airbnb ja vastaavat majoitusvaihtoehdot. On kiistelty toiminnan laillisuudesta sekä tietysti sen aiheuttamista häiriöistä naapurustolle. Kyllähän siitä häiriöitä tulee, kun vierasta väkeä ravaa rappukäytävissä lomatunnelmissa. En minäkään siitä pitäisi, vaikka itse Airbnb:stä tykkäänkin. Esimerkiksi toukokuisella tyttöjen reissulla Lontoossa majoituimme Airbnb:n kautta ja olimme todella tyytyväisiä. Yövyimme paikallisen hepun asunnossa, ostimme ruokaa lähikaupasta ja kävimme viereisessä pubissa, jota ei varmasti löydy mistään matkaoppaasta.

Vaikka Barcelonassa on paljon hotelleja ja muita majoitusvaihtoehtoja, on väkeä silti tulossa enemmän. Barcelona on neljänneksi suosituin kaupunki Airbnb:ssä New Yorkin, Lontoon ja Pariisin jälkeen, ollen kuitenkin kooltaan paljon pienempi näitä. La Vanguardian mukaan Barcelonassa yöpyi 170 000 matkailijaa vuodessa Airbnb-majoituksessa. Muita mielenkiintoisia tilastoja Barcelonan kävijämääristä löytyy vaikkapa täältä, vuodelta 2013.

Tunnen täällä monta ihmistä, jotka käyttävät Airbnb:tä nimenomaan vuokranantajan ominaisuudessa. Moni ystäväni, jotka ovat siis koulutettuja työssäkäyviä aikuisia ihmisiä, joutuvat vuokraamaan huonettaan matkailijoille, sillä palkat ovat täällä todella matalat. Itse asiassa niin matalat, että suurin osa kavereistani jakaa asunnon kämppisten kanssa, koska omaan ei ole varaa. Airbnb tuo monelle tarvitut lisätulot, että vuokran saa maksettua ja loppukuusta jää vielä muutama euro käteenkin.

Mielenkiinnolla seuraan mitä päätöksiä ja muutoksia kaupunki nyt tekee. Keskustelu tuntuu jatkuvan lehdissä päivästä toiseen...

PS. Keskustelu sai kaivamaan kirjahyllyn kätköistä Lucy Popescun eettisestä matkailua käsittelevän The Good Tourist -kirjan, sitä nyt luen uudelleen.

The topics of the month in Barcelona have been the low-cost tourism and Airbnb. In Metropolitan magazine there's a good article about the battle over Airbnb, and you can read about the demonstrations in Barceloneta for example here.

Rajanaapuri ja Maaninkavaara

Olen minä kesän mittaan ehtinyt lukemaankin, aika paljonkin jopa. Osa kirjoista on ollut hyviä (niihin luen mm. Rajanaapurin ja Maaninkavaaran) ja osa niin huonoja, että niitä en viitsi edes mainita (no, esimerkiksi Adlerin Barcelonan katujen kuiske).

Ulkosuomalaisuudessa on se(kin) huono puoli, että kirjat, joita himoitsee käsiinsä heti niiden ilmestyttyä, saa yleensä luettavaksi vasta vuosien päästä. Näin kävi mm. Miika Nousiaisen Maaninkavaaran kanssa, joka ilmestyi jo vuonna 2009. Kirja kiinnosti minua monestakin syystä: Maaninkavaara on paikkana hyvin tuttu, Kaarlo Maaninka on sukua, tykkäsin Vadelmavenepakolaisesta ja mikä tärkeintä, minulla on pieni salainen crush Miika Nousiaiseen, kiitos Hyvien ja huonojen uutisten. Ja hyvää kannatti odottaa, tykkäsin.

Roope Lipastin Rajanaapurin taas halusin lukea, koska kun aikoinaan tilasin Kotivinkkiä oli ensimmäiseksi aina luettava Lipastin kolumni. Samaa huumoria ja arkisia nokkeluuksia löytyi kirjastakin, en pettynyt.

Molemmat olivat siis oikein mukavia kesälukemisia, aiheiltaan jotenkin niin suomalaisia. Urheiluhullu, tee se itse -mies, naapurikyttääjä... Kyllä minäkin näitä tyyppejä olen tavannut!

Paluu Stephen Kingin luo

On taas ollut aikaa uppoutua kirjojen maailmoihin!

Kaukaisella 90-luvulla suosikkikirjailijani oli ehdottomasti Stephen King. Luin kaikki Kingit mitä kunnankirjastosta löytyi, moneen kertaan. Sittemmin siirryin vähän erityyppisen kirjallisuuden pariin enkä ole lukenut 15 vuoteen yhtään Kingiä, mutta nyt sain taas käsiini kaksikin uudehkoa järkälettä.

Aloitin luku-urakkani Doctor Sleepistä, joka on suomeksi käännetty nimelle Tohtori Uni. Kirja on jatkoa Hohdolle, josta tykkään sekä kirjana että Kubrickin leffana, mutta tiedättekö mitä? En tykännyt Doctor Sleepistä. Mietin moneen kertaan, että oliko minulla tosiaan silloin nuoruudessa näin huono maku kirjojenkin suhteen vai onko vain tämä kyseinen kirja tylsä ja epäuskottava (jos nyt kauhu- ja kummitustarinat koskaan ovat uskottavia...).

Kyllä se oli kuitenkin vain tämän kirjan vika, sillä 11/22/63, suomeksi 22.11.63 oli ah, niin hyvä! Tällaisena minä muistan Kingin kirjojen lukukokemukset nuoruudestani: en malttanut laskea kirjaa kädestäni, en halunnut sen loppuvan ja todella uskoin tarinaan, vaikka aikamatkailu nyt ehkä aiheena ei niin uskottava olekaan. Tarina on ihanan pitkä ja pidän suuresti Kingin tyylistä kuvailla paikkoja ja asioita. Melkein maistoin suussani sen ensimmäisen juoman, jonka päähenkilö Jake juo 60-luvulla... Minua ei niinkään kiinnostanut itse juoni, eli Kennedyn murhan estäminen, vaan juuri se taitava aikakauden kuvaus sekä ajatusleikki, että miten pienikin teko voi muuttaa tulevaisuuden. Ja aikamatkailuhan on aina kiinnostavaa! Kauhua ei tässä kirjassa juuri ole ja sehän sopii tällaiselle äiti-ihmiselle. Oi tykkään!

Mihin sitä sitten seuraavaksi tarttuisi... Luin äskettäin myös Harlan Cobenin Tell No One:n, suomeksi Ei sanakaan, ehkäpä käyn tämän kirjailijan tuotannon läpi seuraavaksi, sikäli mikäli niitä jostain suomeksi tai englanniksi löydän. Amazon on ystävä...

Babèlia - kirjoja & kahvia

Töiden jälkeen kahvittelua kaverin kanssa. Babèlia on kahvila, mutta myös käytettyjen kirjojen kauppa, josta löytyy kirjoja niin englanniksi, espanjaksi kuin katalaaniksi, ties vaikka muillakin kielillä. Kahvi on halpaa ja tunnelma mukava.

Kauppa/kahvila löytyy osoitteesta Villarroel 27. Vaikka kuvasta voisi toisin päätellä oli paikka aivan täpösen täynnä sinne mennessämme, satuimme kai paikalle naapuruston kahvitteluaikaan. Istuimme vieruskumppaneiden kanssa kylki kyljessä, mutta eipä sitä siinä rupatellessa huomannut. Eihän meillä mitään salaisuuksia ollut, joten mitä siitä, jos muut kuulee!

Salmiakkia ja Lontoota

Näiden parissa kulunee tämän viikon illat. Ihastuin niin Rutherfurdin New York -kirjaan, että hankin lukemiseksi Londoninkin. Yli tuhannessa sivussa menee varmasti ainakin tämä viikko, ja onnekseni saan samalla vedellä salmiakkia. Parvekkeella tarkenisi lueskella, jos sen vain jaksaisin siivota...

Lentoliput toukokuun A-luokan reissuun (ilman miehiä, ilman lapsia) Lontoossa on ostettu, majoituskin löytyi. Jospa tämän kirjan avulla saisin joitain knoppitietoja, joilla brassailla tytöille, hahaa.

Lempikirjakauppani

Ehdoton suosikkikirjakauppani Barcelonassa, tai oikeastaan missä vaan, on Gran Vialla sijaitseva Altair. Kauppa on yksi Euroopan suurimmista matkailuun erikoistuneista myymälöistä, 1000 neliömetriä silkkaa matkakuumeen aiheuttajaa.

Altair on perustettu Barcelonassa 1979 ja nykyään myös Madridissa on myymälä. Myynnissä on paitsi kirjoja myös karttoja ja kaikenlaista muuta matkusteluun liittyvää kamaa. Tietysti suurin osa kirjoista on espanjaksi tai katalaaniksi, mutta löytyy sieltä varsinkin matkaoppaita englanniksikin.

Ja mitäpä sieltä lähti tällä kertaa mukaan? Vuoden lomareissuja ei ole vieläkään buukattu täyteen, joten suunnitelmat elävät. Tällä hetkellä vahvana ehdokkaana loppuvuoden pidemmälle reissulle on Patagonia, ja hintavertailut, karttojen pläräilyt ja vinkkien etsimiset ovat käynnissä. Siperian juna piti valitettavasti tältä vuodelta unohtaa, byrokratia viisumien ja passien uusimisien kanssa osoittautui liian hankalaksi täältä käsin. Samoin Japanin kesähelteet hylättiin, parempi ajankohta on matkustaa sinne melkeinpä koska tahansa muulloin kuin elokuussa. Ajatus olisikin nyt kesällä tehdä lyhyempi reissu Euroopassa ja sitten vuodenvaihteeksi lähteä jonnekin vähän jännempään paikkaan. Vaihtoehtoja on paljon ja päätöksiä pitää alkaa pian tehdä, sillä pomot haluavat tietää kesälomien ajankohdat ajoissa. Maaliskuun aikana lyödään matkat lukkoon!

New York (Edward Rutherfurd)

Onko siitä todellakin jo vuosi aikaa, kun kävimme lumisessa New Yorkissa! Iso sydän NYC:lle, lähtisin välittömästi uudelleen, jos vaan rahavarat sallisivat.

Juuri ennen saapumistamme kaupunkiin viime helmikuussa lumimyrsky Nemo laantui, ja kaupunki otti meidät vastaan lumenvalkoisena ja kirpeän viileänä. Viikon ajan kuljimme ympäri Manhattania, tehden myös mutkan Brooklyniin. Ensikertalaisina kiersimme lähes kaikki pakolliset nähtävyydet, ja tämä oli oikeasti yksi parhaista reissuista koskaan (huomattavaa on, että jätimme lapset Barcelonaan isovanhempien hoitoon, ja siksipä loma niin lomalta tuntuikin).

New York on ollut kovasti mielessäni nyt muutaman päivän, sillä luen parhaillani Edward Rutherfurdin New York -järkälettä. Tätä ei ole kai käännetty suomeksi, kyllä pitäisi. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille, jotka tykkäävät pitkistä tarinoista ja koskettavista ihmiskohtaloista. Pitkästä aikaa luen kirjaa, jonka kimppuun pääsemistä odotan koko päivän. Taidan etsiä käsiini saman kirjailijan kirjoja muitakin, ainakin kirjan London aion lukea ennen toukokuista reissuani Lontooseen!

Kirja kertoo osittain oikeiden henkilöhahmojen kautta New Yorkin historiasta, alkaen New Amsterdamin alkuvuosista ja päättyen 2000-luvulle. Reissullamme vietimme puolikkaan päivän kaupunginmuseossa Central Parkin laidalla. Käyntimme aikaan siellä oli mm. näyttelyt tulevaisuuden asumisesta sekä 30-luvun maailmannäyttelyistä, mutta kiinnostavinta oli toki pysyvä näyttely itse kaupungin historiasta ja kaikista käänteistä, mitä kaupungissa on vuosien mittaan tapahtunut. En varmasti ikinä lakkaa ihmettelemästä ihmisten kykyä tuhota, rakentaa ja luoda uutta!

On se jännä, miten joillekin paikoille menettää sydämensä ja toiset eivät vain kolahda. Minulle NYC oli sellainen paikka, jossa tunsin oloni varsin kotoisaksi, ja olen ihan varma, että lähivuosina menen siellä uudestaan käymään!

Kirjavaras

Huomasin töistä tullessani bussipysäkillä mainoksen Kirjavaras -elokuvasta (espanjaksi La ladrona de libros). Tiedänpä nyt, mitä menen katsomaan seuraavaksi! 

Ulkomailla asuva lukutoukka lukee joka ikisen omistamansa kirjan moneen kertaan läpi (ja se koskee oikeastaan kaikkea suomenkielistä luettavaa mitä kotoa löytyy; ettepä uskokaan kuinka monta Tekniikan akateemista tai edesmennyttä Skimbaajaa olen elämäni aikana lukenut kannesta kanteen...). Kirjavarkaankin olen lukenut ainakin kolmesti ja silti kaivoin sen taas kirjahyllyn syövereistä esiin. Onneksi minulla on aika huono muisti, tarina tuntuu melkein uudelta!

Ikävästi tammikuinen sokerilakkoni (tipaton ja sokeriton tammikuu: mikä tuhoon tuomittu älyn väläys...) pilaa lukunautinnon. Olisi niin mukava linnoittautua sohvannurkkaan kirjan ja suklaalevyn kanssa. Ilman suklaata se ei tunnu samalta... Mutta menee tämä näinkin, tee on ihan hyvä.

Ystadissa viime kesänä

Luin viimeisen Wallanderin. Sen ihan vihoviimeisen kertomuksen, Haudattu, jonka Mankell kirjoitti alun perin Hollannin markkinoille. Ja se oli hyvä. Ajatus siitä, että tämä pienoisromaani on nyt sitten viimeinen tarinan Wallanderista ja kumppaneista sai ehkä vielä enemmän nauttimaan kirjasta, vähän hidastelemaan lukemisen kanssa, nautiskelemaan.

Siitä tulikin mieleeni, että kävin viime kesänä Ystadissa, Löderupissa ja muissa paikoissa, minne Mankell on aiemmin minua kuljettanut. Eikä syynä lomakohteen valintaan tosiaan ollut muuta kuin käydä kirjojen tapahtumapaikoilla (no, olimme siis autoretkellä Etelä-Ruotsissa ja Tanskassa eli emme ihan pelkästää Ystadin takia lentäneet Ruotsiin asti. Mutta kyllä se vaakakupissa jonkin verran painoi, kun teimme kesälomasuunnitelmia).

Itse Ystadissa vietimme päivän, lounastimme ja kävelimme kaupungilla. Majoituimme lähellä Löderupia, maatilalla, jonka ulkorakennus, mikä lie navetta, oli muutettu asunnoiksi. Oikein kiva majapaikka. Kiertelimme Skånea muutenkin, sen mitä muutamassa päivässä ehti.

Idyllistä kaupunkia. Etelä-Ruotsissa on yleisesti ottaen todella sieviä kaupunkeja, Peppi Pitkätossun olisi voinut kuvitella juoksevan ihan kohta nurkan takaa.

Kahvittelimme ja lapset söivät pullaa niin, että napa naukui.

Tie majapaikkaamme. Tasaista on.

Kärrynpyöräillen halki Ruotsin ja Tanskan.

Kaunista oli Skånessa, suosittelen kyllä lämpimästi lomailua Ruotsissa.

 Ales stenar, kivimuodostelma rannalla. Aika vaikuttava paikka, myös yksi Wallanderin suosikkipaikkoja.

Ilta-auringossa

Ja lampaat ovat aina mukavia, huolimatta maasta ja paikkakunnasta!

Last summer we visited Ystad and Skåne mainly because of Henning Mankell's Wallander books. Highly recommended!