Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Ansku BCN

Thursday, April 9, 2015

Moottoritie on kuuma - Matka Alpeilta Pyreneille

Tervetuloa ahtaaseen, suksia täynnä olevaan autoomme, jossa rokki soi ja takapenkillä kysellään, että joko ollaan Espanjassa!  

Teimme Chamonix'n reissun omalla autollamme. Mennessä olimme yötä Provencessa, mutta paluumatkan teimme yhdellä siivulla. Aikaa meni noin 850 kilometriin tasan kahdeksan tuntia pysähdyksineen, reipasta menoa siis. Ranskan moottoriteillä on nopeusrajoitus 130 km/h.

Lähtiessämme Chamonix'sta aamuyhdeksältä taivas oli kirkkaansininen ja pakkasta oli -3 astetta. Auton ikkunat piti raaputtaa jäästä. Vastaantulijoita oli alkumatkasta paljon, ja useissa autoissa oli sukset katolla.



Annecyn seudulla vuoret muuttuvat kumpuileviksi pelloiksi. Vielä ei kovin paljon puissa viherrä, lämpöä oli viitisen astetta.


Tämä on sellaista Ranskaa, joka näyttää minulle hyvin tutulta. Peltoja, lehmiä, navettoja ja vanhoja kivitaloja.





Hedelmäpuut ja viinipensaat ovat aivan moottoritien kyljessä kiinni. Rhonen laakso on täynnä hedelmäviljelmiä, ja monesti mietin, että kuinkahan paljon pakokaasut vaikuttavat omenamehun terveellisyyteen?


Koko matka on moottoritietä, ja tässä olemme juuri ajamassa yhteen tulliin. Fifi kirjoitti vuosi sitten Ranskan moottoriteiden käytännöistä, ja jos jotakuta kiinnostaa tietää Ranskan tietulleista enemmän niin hänen blogistaan löytyy seikkaperäistä tietoa. Me taisimme maksaa tietulleja yhteen suuntaan noin 80-90 euroa, siis välillä Chamonix-Barcelona.


Pärjäsimme kahdella tauolla, joka on huippuhyvä suoritus ottaen huomioon, että autossa oli kuitenkin neljä potentiaalista vessareissun tarvitsijaa. Usein Suomessa moititaan ABC-asemien tarjontaa, mutta kyllä ne ainakin minun kokemukseni perusteella voittavat ranskalaiset moottoritieravintolat mennen tullen. Paistettu kana ja ranskikset: paljon muuta ei näistä mestoista saa. Ainoa todennäköisesti gluteeniton vaihtoehto lounaspaikassamme oli paistettu kinkku ja ranskikset, jotka varmasti paistettiin samassa rasvassa leivitettyjen juttujen kanssa. Kysyin, että saisinko ranujen tilalta vaikka vihreän salaatin, mutta ei onnistunut. Ainoa väripilkku annoksessani oli siis ketsuppi. Lastenannos oli joko upporasvassa paistettu kana tai upporasvassa paistettu kala, ranskiksilla. Mmm, ihanan terveellistä!




Suuri muutos luonnossa tapahtui jossain Valencen tienoilla. Puut muuttuivat yhtäkkiä vihreiksi ja kukat kukkivat pientareilla.  Kai se kevään raja meni tässä. Maisema muuttui myös jotenkin provencelaiseksi: talot muuttuivat erinäköisiksi ja viinipellot valtasivat maiseman.




Ja siellä häämöttää Pyreneet! Tässä vaiheessa lämpötila oli jo +20 astetta.



Automatkailu on kyllä kätevää näin lapsiperheellä. Meidän lapset ovat aina olleet reippaita matkustajia ja he osaavat viihdyttää itseään takapenkillä. Sukset ja muut kamat kulkivat näppärästi mukana. Espanjan ja Ranskan moottoritiet ovat oikein hyviä, emmekä tosiaan jääneet kertaakaan ruuhkaan jumiin. Hieno reissu!



Labels: ,

0 Comments:

Post a Comment

Subscribe to Post Comments [Atom]

Links to this post:

Create a Link

<< Home