Kastanjoita ja juhlintaa

Me emme vietä Halloweenia, mutta Castanyadaa emme ole kokonaan voineet välttää.

Castanyada on katalonialainen juhla, jolloin syödään sanomalehteen käärittyjä paahdettuja kastanjoita, bataattia, pieniä panellets-leivoksia ja kyytipojaksi juodaan moscatell-viiniä. Koululla vietettiin jo eilen jokavuotista kastanjajuhlaa, ja kyllä, sielläkin oli viiniä tarjolla. Isosiskon luokka oli valmistellut espanjantunnilla pienen näytelmän, jonka juoni meni minulta vähän ohi. Onneksi käsikirjoitus löytyi Isosiskon repusta. Olen muuten aiemmin kirjoittanut koulun kastanjajuhlasta, tässä linkki. Tänä vuonna en ottanut juurikaan kuvia, mutta jotta pääsette tunnelmaan, niin alla Castanyera-laulu, jonka kaikki tuntuvat osaavan.

Catalonia is celebrating the Castanyada, instead of Halloween, and we have also some panellets, kind of small cakes, and moscatell wine to taste. Happy Castanyada and also Halloween!  

Throwback Thursday: Les Marecottes, Sveitsi

Voi tätä muistojen aallokkoa ja nostalgian vyöryä! Etsin ikivanhasta blogistani Vuodatuksen puolelta yhtä hotellin nimeä (bloggaamisesta on siis joskus hyötyäkin :)) ja jäin lukemaan vanhoja juttuja vuosien takaa. Kaikkea sitä ollaan hommailtu... Onneksi jaksoin kirjoitella juttuja muistiin silloinkin, kaikesta väsyttävästä pikkulapsiarjesta huolimatta. Mukavia muistoja!

Vuoden 2008 helmikuussa kävimme näköjään Sveitsin Les Marecottesissa. Muistan reissun vielä hämärästi: lapset olivat pieniä, olimme mukavassa majapaikassa ja säät olivat uskomattomat. Kuljimme tuohon aikaan paljon Alpeilla, joten täytyy tunnustaa, että muistot vähän sekoittuvat, mutta reissu on kyllä jäänyt mieleen tosi kivana. 

Tässäpä siis muistojen torstain kunniaksi nosto kuuden ja puolen vuoden takaa, alkuperäisenä ja korjaamattomana (nimemme tosin piilotin, jotain yksityisyyttä hei :)). Lapset olivat niin pieniä tuolloin, yhyy, miksi ne kasvaa! Varmasti Les Marecottes'kin on tuosta muuttunut paljon. Kävimme muistaakseni kerran tuon reissun jälkeen siellä uudelleen, mutta seuraavana keväänä kutsui Barcelona. Ehkä joskus vielä käymme täälläkin uudelleen, nunca se sabe!

---

Les Marecottes sijaitsee Valais'ssa Sveitsissä, noin kymmenen kilometrin päässä Martignysta. Marecottes'ssa on noin 300 asukasta, mutta loma-aikoina porukka kymmenkertaistuu. Kylä sijaitsee 1200 metrin korkeudessa ja sinne menee kapeaakin kapeampi serpentiinitie Martignysta.

Les Marecottes on yksi viidestä samassa laaksossa sijaitsevasta kylästä. Muut ovat Salvan, Les Granges, La Creusaz ja Le Trétien. Alue oli vielä satakunta vuotta sitten suositumpi ja tunnetumpi kuin Zermatt. Alueen juttu siihen aikaan oli erityisen puhdas ilma. Kuulemma varsinkin britit matkustivat sinne raittiin ilman toivossa. Siis sata vuotta sitten! Nyt kylät olivat kovin hiljaisia, vaikka talvilomasesonki on päällä. Meidän onnemme: kylät olivat pysyneet autenttisina ja pittoreskeina, ihmiset olivat tavattoman ystävällisiä ja ravintoloissa sai kunnon ruokaa eikä vain turistihuttua.

Salvanin kirkko...

...ja Les Marecottes'n kirkko

Les Marecottes'ssa sijaitsee mm. alppieläinpuisto ja kallioon louhittu uimala, mutta jätimme ne tällä kertaa tarkastamatta ja palaamme kesällä uudestaan. Alueella voi harrastaa myös koskenlaskua, patikointia, maastopyöräilyä ja lisäksi Chamonix'n ja Verbier'n hulinat ja menot ovat vain lyhyen ajomatkan päässä.

Yövyimme Bois Dormant –nimisessä chambres d'hôtes'ssa (suomeksi peti ja puuro, englanniksi siis bed and breakfast). Meillä oli käytössämme mukava huone omalla kylpyhuoneella. Majatalo oli valmistunut viime kesänä ja kaikki oli uutta ja siistiä. Minä varsinkin ihastuin taloon, etenkin isäntäväen tiloihin (söimme aamupalan perheen ruokasalissa ja pääsimme vähän kurkkimaan siis privaattitiloihinkin). Perhe oli todella mukava, ystävällinen ja vieraanvarainen (toki, olimmehan maksavia asiakkaita) ja voimme lämpimästi suositella ko. majoitusvaihtoehtoa.

Isosiskon uudet kaverit: ukkeleiksi maalatut vesipostit. Näitä oli kylät pullollaan ja osa oli varsin hauskoja.

Les Marecottesissa on myös hiihtokeskus, joka oli varsin mukavan näköinen. Hissialue ei ole valtavan suuri, mutta rauhallinen meininki ja lyhyet hissijonot korvannevat laajuuden puutteen. Tällä kertaa jätimme hiihtämisen väliin, kävimme toki hissillä ylhäällä, mutta keskityimme pulkkailuun/kelkkailuun ja ulkoiluun muuten vaan.

Kaiken kaikkiaan oli oikein mukava irtiotto arjesta, koko porukka tykkäsi. Tänne tullaan uudestaan!

I was reading my old blog, and found this post from February 2008. Oh my God, how the kids we're small back then! We had a little holiday in Les Marecottes, Switzerland, and as it's Thursday and time to throwback I want to share this nostalgia with you :)

Bailando! Synttärijuhlintaa

Viikonloppuna vietettiin Pikkusiskon synttäreitä ja voi luoja mikä meteli meillä oli! Yhdeksän lasta saa aikamoisen hulinan aikaan. Mutta mukavat ja ikimuistoiset juhlat Pikkusisko sai, täysin omien toiveidensa mukaiset! Oli tanssia, oli karkkia, oli yleistä sekoilua, ja tietysti tyttö sai myös synttärilahjoja.

Minusta on ihanaa ja helpottavaa nähdä kuinka lapset ovat sopeutuneet tähän maahan. He vaihtavat kieltä lennossa espanjasta katalaaniin ja siitä suomeksi ja takaisin. Englantikin irtoaa tarvittaessa. Heillä on paljon kavereita. Nytkin synttäreille olisi riittänyt kutsuttavia, äidin oli pakko pistää raja kahdeksaan, ja Isosisko oli viikonlopun omien kavereidensa kanssa Costa Bravalla. Meidän ulkosuomalaiset tyttömme ovat toisaalta ihan samanlaisia kuin paikalliset lapset, mutta toisaalta he ovat ihan sinut suomalaisuutensa kanssa.

Alla muutama kuva juhlinnasta. Pikkusisko sai itse koristella kakkunsa ja hän halusi päälle vain karkkeja. Muutenkin tarjoilut olivat karkkivoittoisia, nyt on sitten herkkulakko päällä. Kaverit saivat kiitokseksi pienet kassit, jossa oli lähinnä koulutarvikkeita. Niitä tarvitaan aina.

On weekend we had nine children celebrating Little Sister's birthday and the noise was unbelievable! But lots of fun we had!

Valokuvahaaste: Ankea - Miserable

Valokuvahaasteen teema tällä viikolla on "ankea", ja kuten eilen kerroin, kuvien ottaminen ankeista paikoista on näillä säillä todella vaikeaa. Aurinkoisella säällä mielenkiinnottomatkin paikat muuttuvat kiinnostaviksi, rumatkin ihan siedettäviksi. Kauniilla säällä ei edes jaksa kävellä ankeilla kaduilla, vaan ranta kutsuu puoleensa.

Osallistun näillä kuvilla siis tämän viikon valokuvahaasteeseen, jota ylläpitää Pieni Lintu. Barcelonassa on paljon likaisia, rumiakin kolkkia, ja nämä löytyivät, kun kävelimme Poblenoussa kauniina syksyisenä sunnuntaina.

With these photos I take part in a photo challenge which theme this week is "Miserable". With the beautiful weather we are enjoying now in Barcelona, it is difficult to find miserable views but I managed at least to catch some not-so-pretty places in Poblenou.

Lokakuista rantaelämää Barcelonassa

Lähdimme eilen pienelle kävelylle Poblenouhun, tarkoituksena ottaa ankeita kuvia tämän viikon valokuvahaasteeseen. Aurinko paistoi ja lämmitti, masut olivat täynnä synttäriherkkuja ja intiaanikesä sai hyvälle tuulelle, eikä siitä ankeiden paikkojen kuvailusta tullut oikein yhtään mitään. Mentiin sitten rannalle ja sunnuntaikävely venähtikin monen tunnin mittaiseksi. Pitkä, kuuma Barcelonan kesä, suuri sydän sille! 

Alla muutama aurinkoinen kuva. Näitä voin sitten talven kylminä päivinä katsella ja odottaa kesää!

I love this Indian summer we are having this year! Yesterday we went for a walk to the beach and it felt like July, even though we are already in the end of October. Amazing!

Bloggaaminen - missä mennään?

Kaksi kuukautta sitten aloitin pienen "experimentin".

25. elokuuta asensin Google Analyticsin seuraamaan blogini tapahtumia ja kävijävirtoja, mutta oikeastaan testi, tai paremminkin haaste itselleni, alkoi jo pari viikkoa aiemmin.

Vaikka olenkin pitänyt blogia jo yli kymmenen vuotta, en koskaan ole ollut kovin kiinnostunut ketä blogissa käy ja kuinka paljon kävijöitä on. Kirjoitin itselleni ja ehkä myös kavereille ja sukulaisille Suomessa. Nyt Analyticsin myötä on kuitenkin ollut ihan älyttömän kiinnostavaa seurailla blogin tapahtumia!

Kesälomareissulla elokuun alussa päätin alkaa panostaa blogiini eri tavalla kuin aiemmin: fokusoin aihetta, muutin ulkoasua, tein Facebook-sivut, liitin Instagramini blogiin. Päätin, että kirjoitan  testimielessä blogiini säännöllisesti kahden kuukauden ajan - jos en nyt ihan joka päivä niin ainakin viitisen kertaa viikossa. Aloin taas pitkästä aikaa lukea muita blogeja, etsiä myös uutta luettavaa ja verkostoitua. Halusin nähdä, mitä tapahtuu, jos rakkaalle harrastukselle antaa enemmän aikaa ja huomiota.

Ja mitä tilastot sanovat? Ja mitä parissa kuukaudessa on tapahtunut?

- kahden kuukauden aikana lukijamääräkäppyrä on noususuuntainen. Notkahduksia toki tulee, jos pidän muutaman päivän tauon, mutta käyrä on selvästi ylöspäin. Suuri pomppaus (ainakin Bloggerin laskurin mukaan) tuli tietysti silloin kesäloman jälkeen, ennen Analyticsin asentamista, kun innostuin herättelemään blogia henkiin, mutta senkin jälkeen on tullut steppejä ylöspäin.

- Facebook-sivulla on yli 100 seuraajaa, mikä on ihan hyvin tämmöiselle pienelle, ei minkään portaalin alla toimivalle ulkosuomalaisblogille, jota ei taida näkyä muissa listauksissa kuin Blogilistalla ja Bloglovin'issa.

- kommenttien määrä on lisääntynyt ja se on ollut aivan mahtavaa! Kommentit ja vuorovaikutus ovat bloggaamisen suola ja sokeri.

- olen saanut joitakin yhteistyötarjouksia ja kutsun yhteen tapahtumaan Suomessa. Toistaiseksi en ole mihinkään tarjoukseen tarttunut, mutta tokihan se kiinnostaisi, jos oikea juttu sattuisi kohdalle.

- olen lukenut muita blogeja ihan eri intensiteetillä ja löytänyt aivan hurjan kivoja blogeja. Ja löytänyt uudelleen vanhoja tuttavuuksia, jotka unohtuivat, kun muutama vuosi sitten jätin blogimaailman vähemmälle.

- olen löytänyt Facebookista kivoja ja aktiivisia bloggariryhmiä, joiden kautta olen löytänyt mielenkiintoisia blogeja seurattavaksi ja saanut "vertaistukea". Verkostoituminen on silti vasta aluillaan.

- kuljen enemmän kameran kanssa ja mietin kielioppiasioita.

Koska olen tämmöinen projektiluonteinen tyyppi ("kaikella on alkunsa ja loppunsa"), punnitsenkin tässä jatkoa. Millä taas motivoisin itseäni? Mikä olisi seuraava askel? Mihin suuntaan lähtisin: kirjottelemaan jälleen silloin tällöin muistiinpanoja itselleni vai käyttäisinkö enemmän aikaa ja tavoitteellisesti pyrkisin johonkin, ellen muuhun niin  parempiin kuviin ja tekstiin? En halua, että bloggaaminen aiheuttaa mitään stressiä tai painetta postaamiseen. Ehei, tämä on rento harrastus, ajanviettotapa muiden joukossa, mutta toisaalta yksikin postaus vie usein tunteja ennen kuin kuvat on valittu ja käsitelty ja postaus on valmis, ja olisihan siitä kiva tietysti saada jotain palautetta.

Ajattelin kesälomalla, että haluan keskittyä nimenomaan matka-aiheisiin, mutta väkisinkin blogin aiheet rönsyilevät. Arkipäivät olemme kuitenkin kotona Barcelonassa ja teemme arkisia kotihommia. Vaikka touhuilemmekin kaikkea jatkuvasti, ne isommat aktiviteetit ja reissut keskittyvät tietysti lähinnä viikonloppuihin ja lomiin. Jos blogini pitäisi johonkin kategoriaan laittaa, niin ehkä omin olisi kuitenkin lifestyle-blogi, ilman muotihömppää kylläkin. Ystäväni ovat tosin sanoneet, että arjen kauneus olisi luonteva aihe myös blogissa, sillä seuraan kovasti muotia, tyyliä ja sisustustrendejä. He ovat olleet myös sitä mieltä, että olisi nimenomaan kiva lukea enemmän ihan arjesta ulkomailla. Olisiko?

Sana onkin nyt vapaa! Mitä te lukijat haluaisitte täällä lukea? Juttuehdotuksia? Toiveita? Blogivinkkejä luettavaksi? Mainostakaa vaikka omaa blogianne, jos ette muuta keksi :)

Kippis teille lukijoille ja erityinen jätti-iso kiitos kaikille kommentoijille <3

Just few words about blogging and my blog's future: where to continue from here and where to focus. Any ideas or tips?

Halloween-asuvinkki: Ei niin kovin pelottava ihmissusi

Ei ehkä maailman pelottavin ihmissusi, mutta ainakin helppotekoinen :).

Ensin valittiin riittävän isopäinen unikaveri, Herra Susi, jolta leikattiin pää ja häntä irti ja vielä silmätkin revittiin päästä. Parka...

Unikaveri tyhjennettiin täytteistä (täytteet käytettiin Isosiskon hämähäkkiasuun) ja leikattiin sopivan muotoiseksi. Yritin käyttää valmiita saumoja avukseni, joten mitään ei tarvinnut ommella.

Lopputulos oli tämä. Kiinnitin korvien alle vanhan hiuspannan pitämään naamaosan paikoillaan (kuvassa vähän vinksin vonksin). Hännän kiinnitin kiinni harmaaseen vyöhön. Muuten asuun ei tarvinnutkaan kuin vanhan karvaliivin ja harmaat hanskat, leggingsit ja paidan. Pikkusisko oli unikaverin murhasta huolimatta varsin tyytyväinen asuunsa, joka valmistui alle tunnissa. Tästä ihmissudesta ei ainakaan näe painajaisia!

Litte Sister needed a Halloween costume to school and it had to be home made. We killed her stuffed animal, Mr. Wolf, and used his head and tail to make a werewolf costume. Not maybe the scariest Halloween costume ever but Little Sister was really happy with it!

Synttärivalmisteluja ja maisemia

Täällä suunnitellaan viikonlopun lastenjuhlia.

Pikkusisko on syntynyt Halloweenin tienoilla ja synttärijuhlat on aina järjestettävä viikkoa ennen tai viikko jälkeen oikean syntymäpäivän. Tällä kertaa siis viikkoa ennen, onpahan sitten alta pois.

Meillä ei oikein mene sankarin kanssa yksiin suunnitelmat. Minä olisin halunnut järjestää juhlat  tyylitellyllä sirkusteemalla, itse tehdyin herkuin, pienin hodarein ja pellenenin (kerrankin kun olisi aikaa hössöttää...). Pikkusisko taas ei sellaista halua. Hän haluaa tarjoilut, eli sipsit (Lays) ja karkit (Smarties ja Haribo, kuulemma on tarkkaa, että ne on juuri näitä), suoraan kaupasta. Porkkana- ja kurkkutikuille sekä itse tehdylle kakulle sain luvan, muut pitää olla kaupasta. Ainoa ohjelma, jonka hän haluaa, on Wii:n pelaaminen, lahjaksi on jo tullut Just Dance 2014 ja uudet kapulat. Sankari päättäköön, pääsenpähän helpolla.

Kaverimääräkin vähän paisui. Kymmenkunta kahdeksanvuotiasta valtaa pienehkön asuntomme, pari tyttöä jää vielä yökylään. Naapuriparat. Onhan se silti kiva, kun käy kavereita kylässä. Täällä ei ole tapana sellainen samanlainen kaveriralli kuin Suomessa oli ainakin minun lapsuudessani. On hyvin harvinaista, että kavereita tulisi vielä koulun jälkeen kylään, onhan koulupäivät niin järjettömän pitkiä. Kavereita nähdään - jos nähdään- viikonloppuisin, mikäli vanhemmat jaksavat treffit järjestää. Yksinhän muksut eivät kulje yhtään mihinkään.

Mutta synttärijuhlinnasta lisää myöhemmin! Tässä alla vielä muutama syksyinen kuva matkan varrelta viime viikonlopulta. Kyllä sitä ruskaa tietyllä korkeudella on!

We are preparing a birthday party for the weekend, and mother and daughter don't always have the same idea what is the best way to celebrate. Anyhow, the birthday girl decides and mom does what she tells to do. 

These photos are from last weekend, you can see a little bit of autumn colors in certain altitude! Pretty!