Hiihtovaellus Pyreneillä

Ukkelit kävivät randolla Vall d'Aranissa, ja sain luvan julkaista muutaman lumisen kuvan reissusta!

Pojat lähtivät matkaan Artiesin kylästä ja reissu kesti kaksi yötä. Majoittumiset olivat jo meille viime kesältä tutulla Colomersin majalla sekä Restancan majalla. Lunta oli vähintäänkin riittävästi!

Alkuperäinen suunnitelma muuttui, kuten vuorilla monesti tuppaa tekemään. Keli osoittautui hieman ennen reissua epävakaiseksi, ja niinpä pojat päättivät mennä tänne tutummalle alueelle. Alun perin tarkoitus oli mennä Aragoniin, Mont de Perdidosin alueelle. 

Restancan maja oli kuulemma tosi hyvä, kuten Colomersin majakin. Lämmin, siisti ja ruoka oli hyvää. Majoilla oli aika vähän muuta porukkaa. Muutama ranskalainen oli samantyyppisellä reissulla.

Jos joku ei tiedä, mitä randohomma on, niin lyhyesti sanottuna se on hiihtovaellusta vuoristossa. Ranskan sana randonnée tarkoittaa vaellusta. Päämääränä on yleensä paitsi eteneminen myös laskuosuus merkittyjen reittien ulkopuolella. Samppa  on tällä alueella randoillut paljon aiemminkin, sekä myös Alpeilla ja Norjassa. Pisin rando taitaa olla Haute Route Chamonix'sta Zermattiin. Kiipeäminen Mont Blancin huipulle ja sieltä suksilla alas laskeminen laskettaneen myös randoreissuksi.

Sää oli tosi vaihtelevaa: oli sinkkiä, pilvistä, lumisadetta, mukavaa pikkupakkasta, suojakeliä ja sinistä taivastakin. Eli lähes kaikkea, lukuunottamatta kunnon myrskyä ja vesisadetta.

Yhdellä ryhmän jäsenellä nousi ensimmäisenä päivänä pahat rakot jalkoihin ja hän joutui palaamaan takaisin. Tämä vähän muutti reittisuunnitelmia. Vuorilla tähän saa varautua.

Keli oli tosiaan hyvin vaihteleva, mutta kolmantena päivänä vaivannäkö palkittiin, kun vanha taivas tuli esille ja koskemattomat puuterikentät avautuivat näköpiiriin. Oli kuulemma aika huikeaa!

Boys went ski mountaineering in Vall d'Aran last weekend. Looks quite fun!

Grandvalira - Loistavaa hiihtoa!

Paetakseni tätä kaaosta kotona ja samalla vältellessäni Portugalin reissun valmisteluja, tässä hieman kuvia Grandvalirasta, Andorran ja samalla koko Pyreneiden suurimmasta hiihtokeskuksesta. Laskettavia kilometrejä sieltä löytyy 210 ja rinteitä 118. Ei paha!

Grandvalira muodostuu itse asiassa kuudesta eri hiihtokeskuksesta, jotka ovat toisiinsa yhteydessä hissien ja rinteiden välityksellä ja joihin pääsee kaikkiin yhdellä hissilipulla (aikuisilta 45 euroa päivälippu, alle 6-vuotiaat ja yli 70-vuotiaat laskettelevat ilmaiseksi). Alue on suuri ja sopivaa laskettavaa löytyy varmasti kaikille. Siniset ja punaiset rinteet ovat mukavan leveitä ja pitkiä ja kuulemma mustista rinteistä sai hyvät vauhdit. Sampan piti välillä päästä livahtamaan offareille, me tytöt kokeilimme vain paria pientä metsäreittiä.

Hotellimme sijaitsi Canillossa, josta nousimme ylös vuorelle telekabiinilla. Canillosta pääsee suoraan pitkiin lojottelurinteisiin ja siellä sijaitsee myös uutuus Mon(t) Magic, alue lapsille, josta löytyy mm. hauska metsäreitti ja keinuja.

Muita alueita, joissa kaikissa mekin siis viikonlopun aikana seikkailimme aurinkoa seuraten ja tuulta vältellen, ovat Pas de la Casa, Grau Roig, Soldeu, El Tarter ja Encamp. Tässäpä rinnekartta, joka löytyy myös Grandvaliran nettisivuilta vaikkapa virtuaalisena.

Koska alue on niin suuri, ihmismassat uppoavat sinne mukavasti ja ruuhkaa on hisseillä hyvin harvoin. Hissejä on 64 ja tunnissa saadaan jopa 100 700 laskettelijaa hinattua rinteisiin! Suurimmat ruuhkat saa sitten kokea Andorrasta pois pyrkiessä, rajanylitykseen saa varata aikaa...

Rinneravintoloita löytyy mukavasti. Ruokaa on tarjolla monenlaista, hodareista ihan kunnon ruoka-annoksiin. Näinpä jossain italialaisessa ruokapaikassa gluteenittoman menunkin!

Voinen tunnustaa, että Grandvalira on minun suosikkikeskukseni Pyreneillä. Andorrasta löytyy toinenkin hiihtokeskus, VallNord, jonne menen laskettelemaan maaliskuussa, ja joka sekin on oikein mainio, mutta minä tykkään tämmöisestä hiihtelystä, jossa näkee kauas ja saa rauhassa nautiskella rinteissä ilman ruuhkia. Meillä oli siis erinomainen viikonloppu siihen saakka, että palasimme tänne räjähtäneeseen kotiin!

Oli muuten hassua seurata aktiivisuusmittariani kahden pitkän hiihtopäivän aikana. Mittarin mukaan en liikkunut edes sen vertaa mitä normaalina tietokoneella istuttuna päivänä! Kummasti kuitenkin jalat olivat spagettia, kun sunnuntai-iltapäivänä nykäisin monot jalasta!

On weekend we went to ski in Grandvalira, the largest ski area in Andorra and the biggest in whole Pyrenees!

Baqueira Beret - viisikymppisiä juhliva hiihtokeskus Espanjassa

Kampaajan tuolilla istuessani lueskelin espanjalaisia juorulehtiä, ja moni julkkis oli näköjään nämäkin joulunpyhät viettänyt Baqueira-Beretin hiihtokeskuksessa. Kypärä päässä ja laskettelulasit silmillä on hyvä pysytellä tuntemattomana. Ties vaikka mekin seisoskelimme jonkun kuninkaallisen vieressä!

Val d'Aranissa, aivan Ranskan rajan tuntumassa sijaitseva Baqueira-Beretin hiihtokeskus on yksi Espanjan suurimpia. Hiihdettäviä kilometrejä on 153, joista 7 kilometriä murtsikkalatua, ja rinteitä 99. Alue on runsasluminen, sillä Atlantin valtamereltä saapuu usein matalapaineita, jotka vuoriston kohdatessaan satavat alas lumena. Nytkin siellä on webcamien mukaan mukavasti lunta, vaikka muualla Pyreneillä joudutaan sulkemaan rinteitä lumipulan takia.

Hiihtokeskus viettää tänä hiihtokautena 50. juhlavuotta ja sinne on avattu muutamia uusia hissejä ja rinteitä. Hiihtokeskus jakautuu kolmeen osaa: Baqueiraan, Beretiin ja Bonaiguaan. Me olimme Beretissä, joten aloitetaanpa siitä.

Kuva täältä.

Beretissä on leveitä, helppoja rinteitä ja se on mainio perheille ja ei niin kokeneille hiihtäjille.  Ihan aloittelijoille siellä on lastenrinteitä, ja kuten koko hiihtokeskuksessa, aloittelijoiden alueelle saa edullisimpia lippuja, joilla ei ole asiaa muihin hisseihin. Snowpark löytyy, samoin slalom-rinne.  Beretissä on myös murtomaahiihtolatu, ja sukset ja monot voi vuokrata paikan päältä. Kauden 2014-2015 uutuutena Beretissä on uusi nappihissi, joka vie uusille mustille rinteille, taitaa siellä yksi punainenkin olla. Lisäksi on avattu uusia helpompiakin rinteitä.

Baqueira on alueista vilkkain. Sieltä löytyy hotelleja, ravintoloita ja meininkiä. Rinteet ovat tällä alueella pitkiä: pisin yksittäinen lasku on hieman yli 600 korkeuserometriä. Täältäkin löytyy aloittelijoiden rinteitä. Tämän vuoden uutuutena yksi suosituimmista offareista, La Passarells, on muutettu ihan viralliseksi mustaksi rinteeksi.

Bonaigua on alueista pienin ja sen puolella merkittyjä rinteitä ei ole niin paljon kuin muissa. Se on alueista ainoa, joka sijaitsee kokonaan puurajan yläpuolella ja se on näistä kolmesta jyrkintä seutua. Täälläkin on aloittelijoiden alue, mutta muuten rinteet ovat lähinnä punaisia tai mustia.

Lähimmät isot lentokentät löytyvät Ranskan Toulousesta (160km) ja Espanjan Barcelonasta (330km). Oman auton vuokraus on suositeltavaa, ihan jo senkin takia, että näin voi tutkia Val d'Arania ja sen kauniita kolkkia paremmin.

Hieno paikka, vetää vertoja Alppien hiihtokeskuksille!

Baqueira-Beret, located in the Val d'Aran, next to the French border, is one of the most visited ski resorts in Spain. Of course we went there also on Christmas!

Kylmästä lämpimään - Rinteestä kuumiin lähteisiin

Samalla reissulla, kun kiersimme kivikasoja, kävimme myös laskettelemassa ja polskuttelemassa kuumissa lähteissä.

Yövyttyämme Alpissa ihan mukavassa apartmentissa kurvasimme heti yhdeksäksi laskettelemaan Masellaan. Lumitilanne on nyt erittäin huono tässä osassa Pyreneitä. Masellassakin oli moni rinne suljettu ja avoinna olevat olivat täysin tykkilumen varassa. Rinteiden ulkopuolelle ei ollut asiaa. Lunta saisi tulla pian, muuten hiihtokeskukset ovat pulassa. Yllättävän hyvää lumi kuitenkin oli, eikä edes ehtinyt mennä sohjoksi, vaikka lämmin olikin. 

Iltapäivällä, kun minun etureiteni alkoivat huutaa apua ja lasten aurinkorasvat alkoivat huveta poskilta, suuntasimme kohti Bains de Llo -kylpylää. Alueella on paljon tällaisia kuumien lähteiden ympärille tehtyjä kylpylöitä, ja esimerkiksi muutaman päivän takaisessa Iltalehdessä kehuttiin mm. Bains de Dorresia. Muu perhe on monessa näissä käynyt aiemmilla hiihtoreissuillaan, minulle tämä oli ensimmäinen kerta.

Bains de Llossa voi kylpeä rikkipitoisessa lämpimässä vedessä useassa eri altaassa (kolme ulkoallasta ja kolme sisäallasta). Myös suomalainen sauna ja höyrysauna löytyy ja joitain kauneudenhoito- ja hierontapalvelujakin on tarjolla. Kylpylä sijaitsee Cerdanyan laaksossa Ranskan puolella, lähellä Saillagousen kylää. Sisäänpääsy on aikuiselta 11 euroa, lapsilta 8,5 euroa ja perhelippu (2 aikuista, 2 lasta) maksaa 35 euroa. Omat pyyhkeet kannattaa ottaa mukaan, sieltäkin saa niitä toki vuokrata. Myös varvastossut olisivat olleet hyvät olla mukana.

Nyt olemme jo palanneet arkeen. Oli kyllä mukava joululoma kaiken kaikkiaan: monenlaista ehdimme tekemään eikä tarvinut edes lentokentillä jonottaa. Edelleen jaksan hämmästellä, kuinka täältä löytyy pienen ajomatkan päästä aina jotain uutta nähtävää ja tekemistä!

Skiing in Masella and bathing in the hot sprigs of Bains de Llo: perfect ending for the Christmas holiday!

Syrjähyppy Ranskaan (Bagnères-de-Luchon)

Joulun aikaan ehdimme käväistä myös päiväreissulla Ranskassa.

Pieni Bagnères-de-Luchon sijaitsee Ranskassa aivan Espanjan rajalla, vuoren takana Val d'Aranista, Haute-Garonnen departmentissa. Meillä oli mielenkiinnon kohteena paitsi itse kaupunki, myös ruokakaupat. Ranskalaisia ruokatarvikkeita on pakko saada säännöllisin väliajoin! Confit de canardia, Vichy-karkkeja, Oranginaa, omenasosetta, viiniä... Vettä tihkutti koko reissumme ajan ja oli kylmä, joten kaupungista sai vain hyvin pintapuolisen käsityksen, mutta rakennukset olivat kauniita ja kaupunki vaikutti eläväiseltä.

Luchon on kuuluisa(hko) kuumista lähteistään sekä myös Superbagnères-hiihtokeskuksesta. Hiihtokeskukseen pääsee keskeltä Luchonin kaupunkia gondolihissillä, matka kestää vajaat kymmenen minuuttia. Samalla hissillä on tultava myös takaisin kylään, laskemalla se ei onnistu. 

Alueella on myös paljon kuumia lähteitä. Luchonissa sijaitsee Euroopan ainoa vaporarium, luonnonkylpylä, joka koostuu osittain maanalaisista tunneleista, joissa virtaa kuumien lähteiden vesi. Tänne haluaisin ehdottomasti päästä!

On aina hauska huomata, miten tunnelma on eri heti tuossa rajan toisella puolella. Ranskan puolella ruokakaupoissa on eri haju, rakennukset ovat erinäköisiä, kukkaistutuksetkin ovat erilaiset kuin Espanjassa. Maan vaihtumista ei välttämättä edes huomaa, sillä rajatarkastuksia tai minkäänlaista sen kummempaa rajavyöhykettä ei yleensä ole. Pienet tullikopit ovat ehkä tienvarrella, mutta ei niissä aina ole päivystystä. Kuitenkin voi pienistä asioista helposti huomata tulleensa toiseen maahan, jännä juttu!

Lyhyt päiväretkemme Luchoniin herätteli taas pientä ikävää Ranskaan. Vuonna 2014 en käynyt oikeastaan kertaakaan siellä, vaikka se on tuossa ihan vieressä! Tänä vuonna ehdottomasti, olen jo aloittanut Sampan pehmittämisen Provencen matkan varten ja entisillä kotiseuduillakin olisi aivan ihana päästä käymään näin vuosien jälkeen. Katsotaan miten käy!

On Christmas we did a little day trip to France, to Bagnères-de-Luchon. It was a rainy and cold day but town managed to look lovely. I would love to visit it again with better time and maybe even check out the natural Hammam, vaporarium, the only one in Europe!

Val d'Aran - Laakso Pyreneillä

Ja tästä alkakoon jouluna räiskittyjen kuvien purkaminen muistikortilta!

Joulun vietimme Katalonian luoteiskulmassa, Pyreneiden syleilyssä aivan Ranskan rajalla, Val d'Aranissa. Val d'Aran on pieni, vuorten ympäröimä laakso, joka vuoteen 1948 saakka oli talvisin käytännössä suljettu muulta maailmalta, etenkin etelän puolelta. Lumi tukki 2450 metrin korkeudessa kulkevan Vielhan solan, ja ihmisten piti pärjätä talvikuukaudet omin voimin, ilman tietoa ulkomaailmasta. Vuonna 1948 valmistui kuitenkin yli viisi kilometriä pitkä tunneli Lleidan suunnasta ja näin talvisinkin pystyi kulkemaan Espanjan puolelta laaksoon. 

Koska alue oli pitkään eristyksissä muusta maailmasta, kehittyi alueelle oma kieli, aranese. Aranese on alueen virallinen kieli, katalaanin ja espanjan ohella, ja on yksi oksitaanin murteista. Tekstejä näkyy laaksossa paljon myös ranskaksi, onhan Ranskan raja aivan lähellä.

Val d'Aranin pääkaupunki on vajaan 5000 asukkaan Vielha. Pieni kaupunki on yllättävän aktiivinen ja sieltä löytyy paljon ruokapaikkoja ja majoitusvaihtoehtoja. Vielhassa ehdimme käydä vain ruokaostoksilla ja kerran lounaalla. Toivottavasti ensi kerralla ehdin tutustua tähän pikkukaupunkiin vähän paremmin!

Matkailu ja etenkin laskettelijoiden tuomat rahat ovat tärkeitä alueen taloudelle. Esimerkiksi yksi Espanjan suurimmista laskettelukeskuksista, kuningasperheenkin suosima Baqueira-Beret sijaitsee juuri Val d'Aranissa. Val d'Aran on ainoa pohjoiseen, Atlantille avautuva laakso Espanjan puoleisilla Pyreneillä, mikä tekee siitä Espanjan lumisimman laakson. Suurimmat sateet tulevat juuri Atlantilta pohjoisen suunnasta. Kesäisin alueella liikkuu maastopyöräilijöitä, retkeilijöitä ja monia muita ulkoilmaihmisiä. 

Kelit vaihtelivat viikon visiittimme aikana hurjasti. Onneksemme saimme kokea sekä lämpimiä, aurinkoisia talvipäiviä että kunnon lumimyräkkääkin. Säät tunnetusti voivat vaihtua vuorilla nopeasti, ja mikäli autossa on talvisinkin kesärenkaat, kannattaa ehdottomasti pitää mukana lumiketjuja. Sään muuttuminen kannattaa huomioida matkustamista suunniteltaessa, koska kapeat ja mutkaiset tiet ruuhkautuvat helposti huonon sään yllättäessä.

Me majoitumme pikkuruisessa Benósin kylässä. Lomakotinamme toimi Luna de Montaña, autenttisesti entisöity maalaistalo 1600-luvulta. Kuusi henkilöä majoittui mukavasti, kymmenenkin olisi mahtunut. Paksut kiviseinät pitivät kylmän loitolla ja vanhan talon leveät lankkulattiat narahtelivat ihanasti jalkojen alla. 

Val d'Aranin vanhat talot ovat hurmaavia. Katot ovat yleensä tummanharmaata liuskekiveä ja seinät jykevää kiveä. Kylässämme vilisti kissoja ja aamulla heräsimme lehmänkellojen kilkatukseen. Palveluja ei Benósissa ole, mutta alle kymmenen kilometrin päästä Vielhasta löytyy kaikki tarvittava. Juuri kylän hiljaisuus teki siitä viehättävän: mihinkään ei ollut kiire (paitsi ehkä ruokapöytään, jotta saisi parhaat palat päältä).

Polkuja kulkee pitkin poikin vuorenrinteitä ja mietimme jo, että olisiko ensi kesänä kiva viettää muutama päivä täällä, ihan vaan kulkien kylästä toiseen hienoja maisemia ihaillen. Reittioppaita kyllä löytyy, samoin yöpymispaikkoja vuoristomajoista hotelleihin. Kokata voisimme piknik-alueilla.

Jokaisessa pienessäkin kylässä on oma kirkkonsa, alla oleva taitaa olla Es Bordesin kirkontorni.

Jouluaattona kävimme ajelemassa pienessä Artiga de Lin -laaksossa, joka on eittämättä yksi Val d'Aranin kauneimpia. Siellä on useita piknik-paikkoja grilleineen sekä monta vaellusreittiä. Me emme lähteneet lumeen tarpomaan vaan ihailimme hiljaista maisemaa auton kääntöpaikalla. Lumiraja oli selvä, ja perillä lunta oli jo niin paljon, että jouduin työntämään autoa, että saamme kärryn käännettyä ja pääsemme takaisin alas laaksoon.

Meille Val d'Aran oli aiemmin tuttu vain vaellusreittioppaista sekä viime kesäisestä vaellusretkestämme, jolloin jouduimme vesimassojen takia hyppäämään vuoristobussin kyytiin, joka kulki myös tämän laakson kautta. Käsitykseni alueesta oli jo etukäteen positiivinen, mutta täytyy sanoa, että nyt kun siellä muutaman päivän olemme viettäneet ja kovasti infoa netistä etsineet, en malta odottaa, että pääsemme sinne uudelleen. Hienoa seutua!

Olitko muuten kuullut seudusta aiemmin? Googlettelin Val d'Arania netistä enkä löytänyt juuri mitään suomeksi. Onko tämäkin tämmöinen piilossa oleva helmi, jonka tavallaan toivoisikin pysyvän piilossa, jotta rauha säilyisi?

We spent our wonderful Christmas in Val d'Aran in the Pyrenees! Never been there?