Kevään merkkejä Alpeilla

Hei onko ollut hyvä pääsiäinen??

Meitä ei edelleenkään ole sää juuri hellinyt. Eilen aurinko kurkisteli pilvipeiton takaa ja sain näpsittyä ihan kivoja kuvia Chamonix'sta ja Alpeista. Ylös Aiguille du Midille tai Mer de Glacelle emme kuitenkaan ehtineet ennen kuin vuoret jo peittyivät sankkaan sumuun ja vettä alkoi sataa. Samppa oli silti mäessä Grands-Montetsissa pitkälle iltapäivään, on se melkoinen sissi.

Emme me tytötkään ole kuitenkaan sokerista. Toissapäivänä lähdimme pienelle päiväretkelle lähikyliin. Meillä on tosiaan tuo Ranskan charmikkaimmat kylät -matkaraamattumme, ja kävimme ajelemassa pienessä vesisateessa kolmessa jo aiemmilta reissuilta tutussa kylässä. Niistä pian lisää, mutta nyt haluaisin esitellä alppipuutarhan, jonka löysimme Samoensista. 

Jardin Botanique Alpin de la Jaysinia perustettiin jo vuonna 1906. Puutarhan perustaja oli paikallinen tyttö Marie-Louise, joka muutti nuorena Pariisiin. Siellä hän miehensä kanssa perusti yhden Pariisin tunnetuimmista tavarataloista, La Samaritainen. Menestyksestä ja rikkauksista huolimatta Marie-Louise ei kuitenkaan koskaan unohtanut kotikyläänsä Alpeilla ja niinpä hän perusti tämän kauniin kasvitieteellisen puutarhan, joka levittäytyy 3,7 hehtaarin alueelle ja josta löytyy 5000 alppikasvia. Ihana ajatella, että synnyinseutu pysyy muillakin aina mielessä!

Sateisesta päivästä huolimatta ihailimme mm. jättiläispunahonkia, joita näkee yleensä Kaliforniassa. Moni kasvi oli vielä talvilevolla ja emmepä me olisi kasveja varmasti tunnistaneetkaan, vaikka ne olisivat olleet täydessä kukassa. Monesti olen jo huokaissut, että pitäisi ostaa joku vuorialueiden kasveja käsittelevä kirja, ettei olo olisi niin tyhmä ja kaupunkilainen, kun noilla vuorilla kulkee. Latinankielisistä nimikylteistäkään en ymmärrä mitään. Löytyyköhän suomenkielisenä moista opusta?

Puutarhaan on ilmainen sisäänpääsy. Polku on serpentiiniä, mutta asfaltoitu, joten rattailla ja pyörätuolillakin pääsee kasveja ihmettelemään.

Polun varrelta löytyy herttaisia, sammaloituneita penkkejä, joilla levähtää.

Hyvällä säällä maisemat olisivat huikaisevat, sadesäällä tyydymme ihailemaan laaksoja ja talojen kattoja. Tämä on ns. murmeliperäistä maastoa, mutta taitavat söpöliinit olla vielä talvilevolla. Matkaraamattuni mukaan olemme olleet Samoensissa vaeltamassa 2002 ja silloin olen nähnyt yhden murmelin. Mitään muistikuvaa tästä retkestä ei ole, mutta niin olen kirjoittanut, joten uskotaan.

Puutarhan korkeimmalla kohdalla on aikoinaan sijainnut linna, josta on enää rauniot jäljellä. Kivikasa oli nyt remontissa, enkä uskaltanut sitä mennä tutkimaan.

Vaikka vettä satelikin, oli päivä mukava. Metsä tuoksui ja purot solisivat.

Menkää siis ihmiset metsään, vaikka sää ei täydellinen olisikaan. Siellä on yleensä aina jotain nähtävää!

Rainy day walk in the Alpine Botanic Garden of Samoens, France!

Provencen kevät - Valokuvahaaste

Valokuvahaasteen aihe, "Kevään merkkejä", osui tällä kertaa nappiin!

Ajelimme viikonvaihteessa Barcelonasta Chamonix'iin yhden yön stopilla. Pysähdyimme yöksi Chateauneuf-du-Papen ja Orangen tienoille ja ehdimme tekemään kivan palmusunnuntain kävelyretken läheisessä metsässä, entisen muukalaislegioonan kasarmin naapurissa. Aurinko paistoi, lämmintä oli 23 astetta ja kevät oli jo pitkällä. Oli perin juurin provencelainen tunnelma, tosin ilman laventelipensaita, jotka kukkivat vasta kesäkuussa.

Nyt olemme Chamonix'ssa. Täällä sataa vettä ja on kylmä. Tuntuu kuin pysähdyksestä Provencen viinipeltojen keskelle olisi ikuisuus! Ranska on kyllä ihmeellinen maa: lyhyen välimatkan sisällä maisema ja ilmasto muuttuu täydellisesti. Muutamassa tunnissa ehtii tramuntana-tuuli melkein työntää auton tieltä, viinipeltoja ja kirsikkapuita olla tien vierellä silmänkantamattomiin ja vielä pilvien peittämät Alpitkin ehtivät näkyviin päämäärässämme. 

Mukavaa tikkutiistaita ja pääsiäisen odotusta! Me jatkamme olemistamme täällä Mont Blancin juurella. Toivottavasti pilvimassat häviävät pian jonnekin ja pääsemme katsomaan, kuinka pitkällä kevät täällä on!

The theme of this week's photo challenge is "The Signs of Spring". These photos are from Provence, France, taken last Sunday!

Barcelonan lähiluontoa (Valokuvahaaste: Luonto - Nature)

Maaliskuun ensimmäinen päivä oli ihan uskomattoman lämmin ja aurinkoinen. Ihan kuin kevät olisi tullut uuden kuun mukana. Ulos piti päästä kevättä ihmettelemään ja niinpä suuntasimme lähimpään metsään retkelle.

Collserolasta olen varmasti kirjoitellut aiemminkin ja julkaissut sieltä kuvia, sen verran usein siellä käymme ulkoilemassa, mutta ei kai se haittaa, jos toistan itseäni? Collserola on siis tuo Barcelonan takana kohoava vuoriketju ja samanniminen luonnonpuisto. Collserolan keskellä on mm. Tibidabon huvipuisto. Meillä on haaveissa jossain vaiheessa muuttaa jonnekin tuolle suunnalle, lähemmäs luontoa, ja ajelimme nytkin muutaman omakotitaloalueen läpi, ihan huvikseen.

Jututin yhtä vanhempaa pariskuntaa, jotka könysivät polun varressa syli täynnä villiparsaa. Kuulemma sitä on paljon joka puolella, mutta en minä vaan löytänyt, vaikka kuinka etsin. Kaktuksen piikkejä sain vaan polviini.

Sampalle maasto on hyvin tuttua, hän käy pari kertaa viikossa tuolla pyöräilemässä. Pyöräilijöitä näkyi nytkin paljon, samoin muita ulkoilijoita. Näimme myös perhosia, kärpäsiä ja yhden käärmeen.

Valokuvahaasteen aiheeksi tällä viikolla sattui sopivasti "Luonto", ja osallistun siihen näillä kuvilla! Kunnon linssi makrokuvailuun olisi kiva. Yritin kikkailla peruslinssillä, mutta ihan tyytyväinen en ole lopputulokseen. Vaatii vielä harjoittelua.

The theme of this week's photo challenge is "Nature". It was really warm and felt like spring on Sunday, and we went for a walk in Collserola park!

Valokuvahaaste: Hauras - Fragile

Elämä on hauras, kasveillakin. Kävellessäni puistossa tässä eräänä päivänä huomasin joidenkin kasvien näyttävän perin omituisilta. Olisiko lehtiin iskenyt joku tauti?

Valokuvahaasteen aiheena on tällä viikolla "Hauras". Nämä kuvat on otettu iPhone5:llä, järjestelmäkamera ei sattunut valitettavasti olemaan mukana.

The theme of this week's photo challenge is "Fragile". I found these plants when walking in a park. Something had happened to the leaves, what it could be?

Arkeologinen retki Ranskaan

Mukavaa loppiaista! Lapset täällä meidän kulmilla saivat viime yönä lahjoja kolmelta kuninkaalta ja ohuiden kerrostaloseinien läpi kuuluu nyt iloisia riemunkiljahduksia. Meillä eivät kuninkaat käyneet, vaan pukki toi kaikki näiden joulunpyhien lahjat kerralla. 

Emme menneet eilen katsomaan kolmen kuninkaan kulkuettakaan, sillä olimme juuri moottoritiellä palaamassa Barcelonaan. Vietimme pari päivää Cerdagnen laaksossa. Ranskaksi Cerdagne, katalaaniksi Cerdanya on alue Itä-Pyreneillä, Ranskan ja Espanjan rajalla. Alueella on paljon kylpylöitä (kävimme), hiihtokeskuksia (kävimme) ja vaellusreittejä (kyllä näillekin). Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, rajan ylittämistä ei välttämättä edes huomaa, ja minäkin olin koko ajan ihan pihalla, että missä maassa me ollaan. Perhe sai siitä monet vitsit väännettyä.

Sunnuntairetken teimme lähellä Eynen kylää. Kylästä lähtee viiden kilometrin helppo reitti, jonka varrella on paljon megaliittejä ja arkeologisia löytöjä. Reitti lähtee kylän parkkipaikalta ja se on merkitty keltaisin tolpin. Me teimme retken vastapäiväiseen suuntaan, kun reittikirjassamme on suositeltu, sillä emme ensin löytäneet oikeaa alkupäätä. Reitille siis pääsee oikeasti kävelemällä kylän läpi Rue de Carreteria, jonka päästä merkitty reitti alkaa. Polku on leveä ja helppo kävellä, itse asiassa osa siitä on vanhaa Via Romanaa, joka kulki Perpignanista Lleidaan.

Laaksossa on paljon hevosia, lampaita, lehmiä... Maatalous on täällä vielä voimissaan, ja hyvähän se on tasaisessa ja aurinkoisessa laaksossa viljellä. Tämän hepan olisimme mielellämme ottaneet retkelle mukaan!

Reitin varrella on useita dolmeneja. Dolmenit ovat kivikaudelta peräisin olevia suurista kivistä kasattuja rakennelmia, joissa suuret pystykivet kannattelevat laattamaista vaakakiveä. Ilmeisesti ne ovat olleet aikoinaan hautakumpuja.

Reitin varrelta löytyi myös ainakin yksi menhir, eli "pystykivi". Suurta ihmisen pystyttämää kapeaa ja korkeaa kiveä on kai megaliittiajalla käytetty palvonnan kohteena. Miten ihmeessä näitä kiviä on aikoinaan pyöritelty?

Ikivanha kivinen siltakin reitiltä löytyy. 

Tämä oli täydellinen retki tällaiseen aurinkoiseen tammikuun päivään. Reitti on helppo, mutta silti mukavan vaihteleva. Lunta ei juuri ollut, mutta toisinaan polku oli jäisen liukas. Muutama lumiukon alku sentään saatiin tehtyä. Vaikka reitti on vain viitisen kilometriä pitkä, kannattaa varata aikaa, sillä kivikasoilla on hauska kiipeillä ja paistatella päivää. Ja ihailla maisemia ja lumihuippuisia vuoria!

We did a little hike in Cerdagne on weekend. There is an interesting route starting from the village of Eyne, with lots of megaliths like menhirs and dolmens. 5 kilometers long route is easy to walk with kids and the views are beautiful!