Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Ansku BCN

Wednesday, October 22, 2014

Vihdoinkin huipulla (Pic de Bastiments): osa 2. Ei kun menoksi

Tässäpä reilu annos kuvia sunnuntaiselta retkeltämme Pyreneillä. Kiipesimme siis majalta, 2200 metristä, Bastimentsin huipulle eli vertikaalia tuli liki 700 metriä. Reitti on helppo ja polku leveä, mutta onhan siinä tietysti sen verran nousua, että hiki tulee ja etureidet menevät kipeiksi.

Aamuaurinko ja sininen taivas ovat hyvä tausta kuville. Sää oli paras mahdollinen, aamulla mukavan raikas, mutta aurinko alkoi jo lämmittää, kun pääsimme ylemmäs. Syksyn värejä ei näillä korkeuksilla juuri näe, puuraja jää alas ja ylhäällä on vain ruohoa, jota vuorikauriit ja lehmät syövät. 


Kulkijoita oli paljon, paikoitellen kuin muurahaisia jonossa. Vuoden viimeiseksi ennustettu helleviikonloppu oli saanut ihmiset ulkoilemaan, mutta onneksi vuorilla on tilaa minne levittäytyä, ja saimme kulkea ihan rauhassa.




Parasta retkillä on aina ötököiden ja eläinten bongailu. Tällä kertaa näimme paljon vuorikauriita, heinäsirkkoja, korppikotkia ja monenlaista muuta luonnonelävää.





Alla olevassa kuvassa häämöttää kohteemme, risti vuoren huipulla, tarkasti katsoen siellä voi nähdä ihmisiä. Tässä olemme noin puolessa välissä matkaa, ja tänne tasangolle Pikkusisko jäi odottelemaan rinkan ja eväiden kanssa, kun kävimme huipulla. Sieltä hän kiikareilla seurasi menoamme, kuin myös vuorikauriita.


Hei hei pikkuinen, ei tässä kauan mene!



Siellä se huippu odottaa! Isosisko pinkaisi sinne ensimmäisenä ja odotteli minua maisemia katsellen. Samppa tuli perästä, emme halunnut jättää Pikkusiskoa ihan valvomatta alas odottamaan.




Kuivakin leipä maistuu hyvältä vuorilla. Muulla perheellä oli majalta ostetut piknikeväät, minulla oli omat gluteenittomat leivät ja keksit. Juomaa kului paljon, meillä oli mehua ja vettä mukana.



Näissä kahdessa allaolevassa kuvassa näkyy korppikotkia, kun tarkasti katsoo. Taivaalla liiteli ajoittain paljon näitä suuria, rauhallisia lintuja. Olisikohan kyseessä peräti isot partakorppikotkat, ne, joiden siipien väli voi olla liki kolme metriä? Hyvinkin mahdollista, isoja ne olivat.



Aika palata takaisin majalle ja lähteä kohti helteistä Barcelonaa. Oli kyllä aivan täydellinen päätös kesän retkille. Edessä on vielä päiväreissuja, ainakin Montsenyyn ja Prioratiin, mutta majahommat saavat odottaa nyt ensi vuotta, tai ainakin hiihtokautta!


Some pictures from our hike last Sunday in Vallter. The weather was perfect and it was an excellent ending for this year's hiking trips! 

Labels: , , , ,

2 Comments:

At October 22, 2014 at 4:06 PM , Anonymous -K- said...

Aivan ihania kuvia! Pitäisi ostaa kiikarit, että näkisi lintuja tarkemmin. Korppikotkia olen silloin tällöin bongannut, mutta kaukana taivaalla.

 
At October 23, 2014 at 9:35 PM , Blogger Ansku Barcelona said...

Kunnon kiikarit olisivat kivat, meilläkin on vain tuollaiset kevyet retkikiikarit. Ja vahva telelinssi olisi kiva niin kuvatkin onnistyisivat paremmin. Tulisiko sitä sitten raahattua mukana onkin eri asia :)

 

Post a Comment

Subscribe to Post Comments [Atom]

Links to this post:

Create a Link

<< Home