Kahvila-addikti

Elokuun loppu oli taas yhtä kahvilla istumista.

Harvoin käyn kenenkään kaverin kotona vaihtamassa kuulumisia, saati sitten kutsun jonkun meille kahville. Ehei, sovimme lähes aina treffit johonkin kahvilaan. Viime viikolla taisin käydä ainakin viidessä eri kahvilassa, lasten kulkiessa mukana. Arjen luksusta, kukkaroa jonkin verran keventävää.

Viime viikon uusi löytö oli kahvila Giulietta Placa Tetuanilla. Vaikka palvelu ei ystävällisintä ollutkaan, niin kokemus oli silti ihan mukava. Lapset saivat rakastamiaan macaroneja (mitään gluteenitonta ei ollut tarjolla!) ja kahvi oli oikein hyvää. Viihtyisä pieni kahvila, jonka leivokset ja muut ovat ilmeisesti lähiruokaa. Ravintolan perällä oli pikkuruinen leikkinurkka lapsille.

Vanhoihin tuttavuuksiin, ehkä jopa vakipaikoiksi kutsuttaviin, kuuluu taidekahvila Cosmo. Täällä me yleensä treffaamme kavereiden kanssa, jos haluamme istua hieman pidempään ja kunnolla höpötellä. Sijainti on kätevä Enric Granadosin alkupäässä, ja kahvilan seinillä on erikoista taidetta. Täältäkään en saa mitään minulle sopivaa syötävää, mutta kahvi on ihan ok ja appelsiinimehu on vastapuristettua.

Ja kuinkahan monta kertaa olemmekaan käyneet Puddingissa. Se on ihan ykkönen lastemme mielestä, ja joskus äidin pitää antaa periksi...

Kivoja kahviloita tuntuu putkahtelevan kadunkulmiin jatkuvasti, ja siinäpä syksylle projektia, kun testailen niitä!

I've had too many coffees lately, last week alone I went at least to five different cafes! Giulietta, Cosmo, Pudding and many others... Such a nice way to meet friends!