Roadtrip pikakelauksella

Terveiset helteen keskeltä kotoa!

Lomareissulta ollaan palattu ja tauko netistä ja läppäriltä teki ihmeitä.

Olimme siis edelliset pari viikkoa roadtripillä Itä-Euroopassa. Tai no, kaikki paikalliset sanoivat hyvin kärkkäästi, että Keski-Euroopassa, mutta koska meidän Lonely Planetin opaskirjamme puhui koko ajan Itä-Euroopasta niin sillä mennään. Kiersimme neljä maata, reitti kulki Puolan, Tsekin, Slovakian ja Unkarin kautta, ja täytyy sanoa, että olimme suunnitelleet reitin varsin hyvin. Paljon nähtiin, mutta ajomatkat eivät olleet aivan järjettömiä.

Kuvia tuli räiskittyä tuhansia ja olen niitä nyt karsinut tiukalla seulalla. Käyn pikkuhiljaa läpi kaikki kohteet erikseen, mutta tässäpä pientä tiivistelmää reissusta.

Reissun mukavimmat ihmiset löytyivät Varsovasta, olimmehan ystävien luona kylästelemässä. Majoituimme Pikkusiskon kummien luona ja olipa mukava nähdä kavereita pitkästä aikaa. Varsova ei monesti saa kovinkaan mairittelevia arvioita matkaoppaissa, mutta näin paikallisten opastamina kaupunki näytti todellakin parhaat puolensa. 

Koska emme halunneet suoraan ajaa Varsovasta Prahaan emmekä löytäneet järkevää majoitusta Wroclawista, yövyimme yhden yön Srebrna Gorassa, Hopeavuorella Pöllömetsässä. Hengähdystauko pienessä hiljaisessa kylässä oli juuri sopiva kahden kaupungin välissä.

Uusi suosikkikaupunkini on tästä lähtien Praha. Upea, kaunis kaupunki, onneksi vihdoinkin pääsin käymään! Lisäksi joka puolella näkyvät Myyrä ja Hupsis-ukkelit toivat lapsuuden mieleen, se ei ole koskaan pahasta.

Tsekki-ystäväni suosittelivat stoppia Mikulovissa. Paikan nimi herätti hilpeyttä takapenkillä, espanjankieliset saavat nimestä aikaan monta alapäävitsiä... Kaunis pikkukaupunki, kannatti pysähtyä lounaalle.

Bratislava oli reissun yllättäjä. En odottanut paljoakaan tästä kaupungista ja niinpä pysähdyimme vain yhdeksi yöksi, mutta kaupunki osoittautuikin todella ihanaksi. Ylipäätään Slovakia oli hurmaava, vuorimaisemat jotenkin saavat sydämeni pamppailemaan. Ja Bratislavan patsaat olivat mainioita! 

Rentouttavin kokemus löytyi Budapestistä. Szechenyin kylpylässä oli mukava lillutella lämpimissä vesissä. Muuten Budapest jäi hieman vieraaksi, saimme nimittäin rankkasateen niskaamme emmekä oikein päässeet liikkumaan kaupungilla kuten olimme ajatelleet. Unkarilainen kaverini oli onneksi antanut kivoja ravintolavinkkejä ja istuimme sitten ruoan äärellä sateen ajan.

Zakopanesta löytyivät parhaimmat maisemat. Jälleen ne vuoret... Zakopanessa sattui olemaan pyöräkisa Tour de Pologne ja porukkaa oli paljon liikkeellä. 

Pahin ruuhka löytyi Zakopanen ja Krakovan väliltä. 200 kilometriin tuhraantui reilut viisi tuntia. Onneksi maisemat olivat nätit ja nähtävää riitti. 

Krakovassa pääsin vihdoin museoon, katsomaan suosikkiohjaajani Stanley Kubrickin elämäntyöstä kertovan näyttelyn. Matkamme suunniteltiin koko perheelle sopivaksi, ja takapenkin väki ilmoitti jo varhaisessa vaiheessa, että museoita ei sitten kierretä. Niinpä reissun kulttuurielämyksiksi riittivät lähinnä patsaat ja rakennukset, mutta tätä näyttelyä en halunnut jättää välistä. Krakovassa vietimme reissumme viimeisen illan tuttavan uima-altaan reunalla istuen ja superkuuta ihmetellen.

Hieno reissu kaiken kaikkiaan, meillä kaikilla oli niin mukavaa!