Lontoo korkeuksista (London Eye)

Lauantai-iltana oli tarkoitus lähteä kunnolla juhlimaan ja paljon oli ollut puhetta menemisestä johonkin homobaariin, jossa Lontoossa asuva ystävämme oli viettänyt riemukkaita iltoja aiemmin. Minä ja hollantilaiskaverini päätimme kuitenkin jättää kreisibailaukset väliin, ja muiden lähtiessä laittautumaan iltaa varten me nousimme London Eye:llä korkeuksiin katsomaan auringonlaskua.

London Eye on vuonna 1999 avattu maailmanpyörä, suurin jossa olen koskaan ollut. En ole ihan sinut korkeiden paikkojen kanssa, vaikka niihin jostain syystä aina olenkin itseäni tunkemassa, mutta tämä oli niin tasaista kyytiä, ettei edes jännittänyt.

Ajoituksemme oli melkein täydellinen: näimme kun taivaanranta muuttui punaiseksi, mutta ihan kunnolla emme ehtineet nähdä kaupungin valoja pimeydessä. Menimme kierroksen ja lyhyen 4D-elokuvan jälkeen (jossa esiteltiin London Eye:tä 3D-leffan muodossa ja lisäksi sopivissa kohdissa pärskähteli vettä päälle. Viereiset lapset kiljuivat kauhusta ja innosta) vielä kävelemään kaupungille katselemaan kaupunkia yöasussa. Tapasimme muut tytöt (porukan ainoa miespuolinen päätti jo aiemmin skipata baarikierroksen kanssamme) Piccadilly Circuksella ja kävimme heidän mukanaan mutkan sen homobaarin edustalla. Väsy voitti eikä ulkonäkömmekään ehkä ollut paikkaan sopiva, joten jätimme mimmit juhlimaan ja lähdimme nukkumaan. Eipä tytötkään vissiin viihtyneet ja jaksaneet, sillä hekin kömpivät nukkumaan jo yhden jälkeen.

En raahannut reissuun järjestelmäkameraa mukaan, mutta ihan hyviä kuvia tuli puhelimellakin. Dank u voor de foto Dinette!

Melko kallis kokemushan tuo oli, noin 20 puntaa, mutta kannatti kyllä. Jotenkin edes hiukan hahmottui kaupungin koko ja mittasuhteet. Lontoo on valtava!