Blogi muuttaa!

Nyt ollaan jännän äärellä! Tämä pieni ulkosuomalaisblogista hissukseen matkablogiksi muuttunut paketti muuttaa ihan näinä päivinä uuteen paikkaan. Pitkällisen harkinnan jälkeen päätin jättää oman domainin ja hostingin hankkimisen väliin ja siirtyä portaalin alle. 

Rantapallo on Suomen suosituin matkailuun keskittynyt media, jolla on yli 900 000 yksittäistä lukijaa  kuukaudessa. Sivustolta löytyy läjä hyviä, matkailuun keskittyneitä blogeja ja sinne minäkin tämän virtuaalisen tomumajani siirrän.

Koko tämä blogi arkistoineen muuttaa siis uuteen osoitteeseen, joka on www.rantapallo.fi/anskubcn/

Tervetuloa tupareihin!

This blog will move to a new address. Rantapallo is the most popular travel focused media in Finland. My new address will be 

www.rantapallo.fi/anskubcn/

Moottoritie on kuuma - Matka Alpeilta Pyreneille

Tervetuloa ahtaaseen, suksia täynnä olevaan autoomme, jossa rokki soi ja takapenkillä kysellään, että joko ollaan Espanjassa!  

Teimme Chamonix'n reissun omalla autollamme. Mennessä olimme yötä Provencessa, mutta paluumatkan teimme yhdellä siivulla. Aikaa meni noin 850 kilometriin tasan kahdeksan tuntia pysähdyksineen, reipasta menoa siis. Ranskan moottoriteillä on nopeusrajoitus 130 km/h.

Lähtiessämme Chamonix'sta aamuyhdeksältä taivas oli kirkkaansininen ja pakkasta oli -3 astetta. Auton ikkunat piti raaputtaa jäästä. Vastaantulijoita oli alkumatkasta paljon, ja useissa autoissa oli sukset katolla.

Annecyn seudulla vuoret muuttuvat kumpuileviksi pelloiksi. Vielä ei kovin paljon puissa viherrä, lämpöä oli viitisen astetta.

Tämä on sellaista Ranskaa, joka näyttää minulle hyvin tutulta. Peltoja, lehmiä, navettoja ja vanhoja kivitaloja.

Hedelmäpuut ja viinipensaat ovat aivan moottoritien kyljessä kiinni. Rhonen laakso on täynnä hedelmäviljelmiä, ja monesti mietin, että kuinkahan paljon pakokaasut vaikuttavat omenamehun terveellisyyteen?

Koko matka on moottoritietä, ja tässä olemme juuri ajamassa yhteen tulliin. Fifi kirjoitti vuosi sitten Ranskan moottoriteiden käytännöistä, ja jos jotakuta kiinnostaa tietää Ranskan tietulleista enemmän niin hänen blogistaan löytyy seikkaperäistä tietoa. Me taisimme maksaa tietulleja yhteen suuntaan noin 80-90 euroa, siis välillä Chamonix-Barcelona.

Pärjäsimme kahdella tauolla, joka on huippuhyvä suoritus ottaen huomioon, että autossa oli kuitenkin neljä potentiaalista vessareissun tarvitsijaa. Usein Suomessa moititaan ABC-asemien tarjontaa, mutta kyllä ne ainakin minun kokemukseni perusteella voittavat ranskalaiset moottoritieravintolat mennen tullen. Paistettu kana ja ranskikset: paljon muuta ei näistä mestoista saa. Ainoa todennäköisesti gluteeniton vaihtoehto lounaspaikassamme oli paistettu kinkku ja ranskikset, jotka varmasti paistettiin samassa rasvassa leivitettyjen juttujen kanssa. Kysyin, että saisinko ranujen tilalta vaikka vihreän salaatin, mutta ei onnistunut. Ainoa väripilkku annoksessani oli siis ketsuppi. Lastenannos oli joko upporasvassa paistettu kana tai upporasvassa paistettu kala, ranskiksilla. Mmm, ihanan terveellistä!

Suuri muutos luonnossa tapahtui jossain Valencen tienoilla. Puut muuttuivat yhtäkkiä vihreiksi ja kukat kukkivat pientareilla.  Kai se kevään raja meni tässä. Maisema muuttui myös jotenkin provencelaiseksi: talot muuttuivat erinäköisiksi ja viinipellot valtasivat maiseman.

Ja siellä häämöttää Pyreneet! Tässä vaiheessa lämpötila oli jo +20 astetta.

Automatkailu on kyllä kätevää näin lapsiperheellä. Meidän lapset ovat aina olleet reippaita matkustajia ja he osaavat viihdyttää itseään takapenkillä. Sukset ja muut kamat kulkivat näppärästi mukana. Espanjan ja Ranskan moottoritiet ovat oikein hyviä, emmekä tosiaan jääneet kertaakaan ruuhkaan jumiin. Hieno reissu!

Aiguille du Midi - Euroopan katolla

Terveisiä kotoa! Ajoimme eilen lähes yhtä soittoa Chamonix'sta Barcelonaan. Kahdeksan tuntia taukoineen, tosi joutuisasti meni matka!

Kuten aiemmin kerroin, Chamonix ei meitä sään puolesta hellinyt. Vettä satoi joka päivä ja taivas oli harmaa. Tuhnusäätä lähdin pakoon Aiguille du Midille, yhdelle Euroopan korkeimmista köysiratojen yläasemista, ja joka on portti mm. Mont Blancin valloitukseen ja Vallèe Blanche -jäätikön laskemiseen. Täältä pääsee myös kaikenlaisille kiipeily- ja offarireiteille.

Minulle riitti ihan Aiguille du Midin näköalatasanteet, mutta Samppa laski possensa kanssa Vallée Blanchen. Jos oikein kauniisti pyytäisi, hän saattaisi ehkä kertoa tuon jäätikön laskemisesta jotain. Kokemusta on kymmeniltä laskukerroilta. Kiinnostaisiko ketään vanhan hiihtopummin jorinat?

No mutta minun retkestäni. Aiguille du Midin hissi vie parissakymmenessä minuutissa Chamonix'n kylästä ylös 3 777 metriin. Hissi on kallis, edestakainen matka maksaa 57 euroa. Tämän kanssa voi hieman kikkailla, jos ostaa päivälipun koko Chamonix'n laaksoon. Lippu kattaa kaikki hissit, junat ja myös Aiguille du Midin köysiradan. Päivälippu maksaa saman 57 euroa, ja me teimme niin, että Samppa hujautti aamupäivällä Vallée Blanchen ja sen jälkeen minä nousin ylös vuorelle. Mahdollista olisi siis vaikka aamupäivä lasketella jossain ja iltapäivällä nousta Midille.

Hissit ovat isoja, mutta lähes aina tupaten täynnä. Yhteen koppiin mahtuu 72 matkustajaa. Hissi keikuttaa ja heiluu ja se menee tietysti hyvin korkealla. Ahtaan- ja korkeanpaikankammoisten kannattaa siis miettiä nousua kahdesti.

Hissiä vaihdetaan väliasemalla. Näkyvyys oli tällä kertaa todella huono, mutta edellisestä kerrastani (joka oli kesällä monta vuotta sitten) muistan hienot patikkapolut.

Tällainen koppero menee ihan ylös.

Alhaalla laaksossa oli tosiaan aivan surkea sää, ja kun pilvimassa jäi vihdoin taakse ja nousimme pilvien yläpuolelle, koko kansainvälinen porukka päästi yhtä aikaa spontaanin huokaisun. Kuinka kaunista!

Tuo pyöreä töppyrä vasemmalla on Mont Blancin huippu.

Vallée Blanchen laskijoita oli paljon.

Lumi oli tarttunut rakennuksiin aivan kuin saduissa, sellaisena valkoisena vaahtona. 

Näköalapaikkoja on joka suuntaan: Sveitsiin, Ranskaan ja Italiaan. Ylhäältä löytyy myös ravintola ja erilaisia näyttelyitä. Aikaa täällä vierailuun kannattaa varata - jos ei muuta niin auringosta nauttimista varten.

Hiihtoreittejä näkyy siellä täällä. Tämä taitaa olla Col du Midin sola, josta pääsee Mont Blancille. Samppa on kerran käynyt Blancin huipulla. Pojat nousivat silloin ensin hissillä tänne Midille ja yöpyivät sitten teltassa juuri tällä jäätiköllä. Aamuyöstä matka jatkui Mont Blanc du Taculin ja Mont Mauditin kautta Mont Blancin huipulle, 4 811 metriin. Ylhäällä tuulettelun jälkeen pojat laskivat alas Chamonix'iin kaljalle.

Kyllä täällä kannattaa kerran elämässä käydä, jos lähiseudulla sattuu olemaan. Harvoin näin ylös  kuitenkaan pääsee ilman suurta vaivannäköä. Edellisellä kerralla kävin täällä kesällä ja kontrasti oli hauska laakson helteisiin verrattuna, mutta ei tämä talvellakaan hullumpi paikka ole. Turisteja piisaa, mutta sellaisiahan me olemme joskus kaikki!

Aiguille du Midi, quite a cool place!

Kevään merkkejä Alpeilla

Hei onko ollut hyvä pääsiäinen??

Meitä ei edelleenkään ole sää juuri hellinyt. Eilen aurinko kurkisteli pilvipeiton takaa ja sain näpsittyä ihan kivoja kuvia Chamonix'sta ja Alpeista. Ylös Aiguille du Midille tai Mer de Glacelle emme kuitenkaan ehtineet ennen kuin vuoret jo peittyivät sankkaan sumuun ja vettä alkoi sataa. Samppa oli silti mäessä Grands-Montetsissa pitkälle iltapäivään, on se melkoinen sissi.

Emme me tytötkään ole kuitenkaan sokerista. Toissapäivänä lähdimme pienelle päiväretkelle lähikyliin. Meillä on tosiaan tuo Ranskan charmikkaimmat kylät -matkaraamattumme, ja kävimme ajelemassa pienessä vesisateessa kolmessa jo aiemmilta reissuilta tutussa kylässä. Niistä pian lisää, mutta nyt haluaisin esitellä alppipuutarhan, jonka löysimme Samoensista. 

Jardin Botanique Alpin de la Jaysinia perustettiin jo vuonna 1906. Puutarhan perustaja oli paikallinen tyttö Marie-Louise, joka muutti nuorena Pariisiin. Siellä hän miehensä kanssa perusti yhden Pariisin tunnetuimmista tavarataloista, La Samaritainen. Menestyksestä ja rikkauksista huolimatta Marie-Louise ei kuitenkaan koskaan unohtanut kotikyläänsä Alpeilla ja niinpä hän perusti tämän kauniin kasvitieteellisen puutarhan, joka levittäytyy 3,7 hehtaarin alueelle ja josta löytyy 5000 alppikasvia. Ihana ajatella, että synnyinseutu pysyy muillakin aina mielessä!

Sateisesta päivästä huolimatta ihailimme mm. jättiläispunahonkia, joita näkee yleensä Kaliforniassa. Moni kasvi oli vielä talvilevolla ja emmepä me olisi kasveja varmasti tunnistaneetkaan, vaikka ne olisivat olleet täydessä kukassa. Monesti olen jo huokaissut, että pitäisi ostaa joku vuorialueiden kasveja käsittelevä kirja, ettei olo olisi niin tyhmä ja kaupunkilainen, kun noilla vuorilla kulkee. Latinankielisistä nimikylteistäkään en ymmärrä mitään. Löytyyköhän suomenkielisenä moista opusta?

Puutarhaan on ilmainen sisäänpääsy. Polku on serpentiiniä, mutta asfaltoitu, joten rattailla ja pyörätuolillakin pääsee kasveja ihmettelemään.

Polun varrelta löytyy herttaisia, sammaloituneita penkkejä, joilla levähtää.

Hyvällä säällä maisemat olisivat huikaisevat, sadesäällä tyydymme ihailemaan laaksoja ja talojen kattoja. Tämä on ns. murmeliperäistä maastoa, mutta taitavat söpöliinit olla vielä talvilevolla. Matkaraamattuni mukaan olemme olleet Samoensissa vaeltamassa 2002 ja silloin olen nähnyt yhden murmelin. Mitään muistikuvaa tästä retkestä ei ole, mutta niin olen kirjoittanut, joten uskotaan.

Puutarhan korkeimmalla kohdalla on aikoinaan sijainnut linna, josta on enää rauniot jäljellä. Kivikasa oli nyt remontissa, enkä uskaltanut sitä mennä tutkimaan.

Vaikka vettä satelikin, oli päivä mukava. Metsä tuoksui ja purot solisivat.

Menkää siis ihmiset metsään, vaikka sää ei täydellinen olisikaan. Siellä on yleensä aina jotain nähtävää!

Rainy day walk in the Alpine Botanic Garden of Samoens, France!

Pääsiäistervehdys

Oikein mukavaa pääsiäistä! Pajunkissoja, suklaamunia, keltaisia narsisseja: nautitaan nyt niistä ja jätetään netissä roikkuminen vähemmälle. Palataan asiaan sitten, kun vuoden suklaamunakiintiö on täysi!

Happy Easter to All!

Maaliskuu maailmalla (Instagram Travel Thursday)

Sinne jäi maaliskuu, ja Instagram Travel Thursdayn kunniaksi käydäänpä kuukausi läpi Insta-kuvien kautta!

Aika huolellisesti päivitin kuulumisia sekä blogin että Instagramin puolella (miten niin koukussa...). Somen ulkopuolellakin on tietysti tapahtunut paljon, olen esimerkiksi aloittanut life coaching -sessiot. Saa nähdä saako ammattilainen elämäni järjestykseen ja löytyykö minunkin pienelle elämälleni joku suunta!

Maaliskuun ensimmäinen päivä oli todella lämmin, kevät tuli yhdessä yössä. Me kävimme Collserolassa kävelyllä, ja t-paidat olivat aivan riittävät retkipaidat.

Blogin puolella en tästä kirjoittanutkaan, mutta kävin myös helmikuussa ovensa avanneessa, ihkauudessa Museu de les Cultures del Mòn -museossa eli maailman kulttuurien museossa, joka sijaitsee Barcelonan vanhassa kaupungissa. Museo ei ollut kovin kummoinen, enkä mene toiste. Kauniita ja jännittäviä esineitä siellä oli ympäri maailmaa, mutta siinäpä se.

Vietimme mukavan viikonlopun viiden tähden hotellissa Andorrassa ja laskettelimme Vallnordissa. Minulla on hiihtokamat mukana täällä Chamonix'ssa, mutta jotenkin tuntuu, että kausi on minun osaltani jo ohi. Samppa ja Isosisko kävivät tänään Bréventissä, mutta aika kylmää ja tuulista siellä oli. Saa olla aika täydellinen keli, että kaltaiseni kermapersiin saa vielä tälle talvelle alamäkeen tuupattua. Nyt on kevät, kausi on ohi!

Heti Andorran jälkeen lähdin ihan yksin Geneveen. Oli kiva reissu! 

Ajattelin muuten alkuvuodesta, että teen itselleni listaa lennetyistä lennoista ja nukutuista hotelliöistä. Tämän vuoden puolella, maaliskuun loppuun mennessä, lentoja on tullut neljä ja hotelliöitä laskujeni mukaan 10. Jos saisin lentojen määrän pidettyä alle kymmenessä tänä vuonna, niin olisin kovin iloinen. Tuskin niin kuitenkaan käy, sillä jo pelkästään Suomessa käynnistä tulee vähintäänkin neljä lentoa, että pääsee Lappiin asti. 

Kevät tuli maaliskuussa toden teolla Barcelonaankin.

Joka keväinen traditio on tietysti calçotada, kevätsipuleilla herkuttelu. Jestas ne on hyviä!

Torresin viinitilalla Penedèsissä tuli tehtyä jälleen kerran turistikierros. 

Viinitilalta toiselle: ehdimme käydä myös Châteauneuf du Papen viinipeltoja ihailemassa Provencessa. Kävelyretkellekin siellä ehdimme.

Ja nyt siis olemme täällä Alppien kainalossa Chamonix'ssa. Ihanaa rauhoittumista ja ihan vaan löysäilyä luvassa, mihinkään ei ole nyt muutamaan päivään kiire! Tai no teemme me päiväretken jonnekin ihan varmasti, Samppa käynee randolla (yhdellähän hän kävi maaliskuussa) ja on tässä kaupungissa tekemistä ilman suksiakin.

Kaikki nämä kuvat on julkaistu aiemmin Instagramissa (minut löytää sieltä nimellä anskubcn).  Osallistun tällä postauksella Instagram Travel Thursday haasteeseen. Haasteen järjestäjinä toimivat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running With Wild Horses.

Instagram Travel Thursday is a project with a mission to unite travelers, travel bloggers and other travel industry professionals and destinations on Instagram, and I take part with this blog post. Read more here, everyone can join!