Varsova on ollut bucket-listallamme jo yli kymmenen vuotta ja nyt viimein vietimme muutaman aurinkoisen päivän Puolan pääkaupungissa ystävien luona majoittuen.
Ensimmäistä iltaa istuimme Veiksel-joen (puolaksi Wisla, englanniksi Vistula) rannalla, jonka uusittu hiekkaranta on kuulemma supertrendikäs. Ihmisiä oli uimassa, mutta ystävämme kertoivat, etteivät he menisi kyllä itse sinne uimaan, sillä joki on täynnä vaarallisia pyörteitä ja että vesi on likaista. "Krakovalaisten pissaa siinä valutetaan Itämereen", sanoivat. Auringonlaskun aikaan joki näytti kuitenkin kauniilta.
Rannalla olon jälkeen kävimme kaupunkia katselemassa, jättäen kuitenkin vanhan kaupungin seuraaville päiville. Jätskiä kului roadtripimme aikana hurjasti, ja yhden parhaista annoksista söin Grycan-jäätelöbaarissa. Mustaherukka- ja vadelmasorbeteissa oli kokonaisia marjoja!
Vanhalle kaupungille varasimme kokonaisen päivän. Varsovan vanhakaupunki tuhoutui täysin toisen maailmansodan aikana, Varsovan kansannousun jälkeen vuonna 1944. Kansannousun vuosipäivä näkyi kaupungilla monin tavoin, ja kävimme tutustumassa yhteen valokuvanäyttelyyn, jossa kerrottiin tapahtumien kulku. Lapsemme eivät tienneet mitään maailmansodista eivätkä etenkään juutalaisten kohtalosta, ja näyttely herätti paljon kysymyksiä, joihin oli vaikea vastata. En tiedä missä vaiheessa espanjalaisten koulujen opetussuunnitelmaa näitä aiheita käsitellään, Francon aika tuntui olevan lapsillemme jo jotenkin tuttu.
Vanhakaupunki oli kaunis, entisöity lähes täsmälleen samannäköiseksi kuin ennen sotaa. Se on yksi Unescon maailmanperintökohteista ja sitä ympäröi kaupunginmuurit. Vanhakaupunki on pienehkö ja nopeasti läpikävelty, mutta ainahan aikaa saa kulumaan myymälöissä ja kuppiloissa, ja tietysti museoissa ja näyttelyissä.
Kulttuurin ja tieteen palatsi on lahja Neuvostoliitolta Puolalle. Kuulemma useimmat puolalaiset eivät siitä pidä, se muistuttaa liikaa neukku-ajasta. Nykyään rakennuksessa on monenlaista kulttuuritoimintaa ja sen ylätasanteelle pääsee katsomaan Varsovaa lintuperspektiivistä.
Varsovan paras anti oli meille tietysti ystävien tapaaminen. Tutustuimme heihin Ranskan-vuosinamme, ja meillä sattuu olemaan täsmälleen samanikäiset lapset ja muutenkin meillä synkkaa. Lapset nauttivat pihalla juoksentelusta, vaikka yhteistä kieltä ei enää olekaan, kun meidän muksut ovat unohtaneet ranskan, jota toiset vielä osaavat. Pienempänä yhteisen kielen puute ei haitannut, mutta kyllä se nyt murrosiän kynnyksellä teki ystävystymisen vähän vaikeammaksi. Metsästä pentuna hylättynä löydetty Viheltelijä-koira lievitti kuitenkin ujostelua, ja sai jälleen koirakuumeen nousemaan perheemme naisväen keskuudessa...
Kävimme myös Krakovassa tuttavien luona iltaa istumassa, ja olen hämmästynyt, kuinka valtavan suuria taloja Puolassa rakennetaan. Kävimme Varsovassa kävelyillä lähikaduilla ja kaikki talot olivat ainakin 200 neliöisiä. Nyt minulla on hirveä asuntokuume päällä, minäkin haluan enemmän tilaa ja oman pihan, jossa grillailla. Ja varastotilaa, ja niin, mainitsinko jo, että ylipäätään enemmän tilaa?
Yhden päivän kävelimme ympäri suurta, kaunista Lazienki-puistoa, mukanamme pähkinäpussi oraville. Puistoa koristeltiin parhaillaan kansannousun vuosipäivää varten. Vastaamme käveli Google Mapsin mies kamera selässään, niinköhän päädymme karttaohjelmaan!
Kävimme Varsovassa pari kertaa ravintolassa syömässä ja hitiksi osoittautuivat Pierogi-piiraat. Ruoka oli joka maassa hyvää, ja sitä oli paljon. Jossain vaiheessa toinen lapsista jo vähän itkikin, että miksi ruoka-annokset ovat niin suuria ja ruoka niin hyvää, ettei koskaan ei jaksa ottaa jälkiruokaa. Niinpä, first world problems...
Mutta lyhyesti Varsovasta: mielenkiintoinen, rankalla historialla kyllästetty kaupunki, johon kannatti käydä tutustumassa. Enköhän vielä toistekin käy Varsovassa, kutsu ainakin kävi!
Labels: Kaupungilla, Matkustelu, Nähtävyys, Puistossa, Puola, Roadtrip 2014
