Lauantailounas satamassa

Rauhallinen aamu ainakin toistaiseksi. Jostain syystä olen alkanut herätä aamuisin hyvin aikaisin, tänäänkin sunnuntaina jo ennen puoli kuutta. Paljon asioita pyörii mielessä... Kuten nyt vaikkapa mellakat, jotka täällä Barcelonassa ovat nyt jo muutaman yön aiheuttaneet huolta. Meidän elämään ne eivät ole vaikuttaneet millään lailla, mutta onhan siitä tullut keskusteltua.

Säät ovat olleet viimeiset pari viikkoa huonot, kylmää ja sadetta, välillä kunnon myrskyäkin. Eilen kuitenkin aamupäivällä oli parempi keli ja ajelimme uusvanhalla autollamme El Masnoun huvivenesatamaan lounaalle. Armas mieheni on kova automies, ja meillä on ollut jo vuosia kakkosautona vanha mersu 1970-luvulta. Nyt hän vaihtoi sen päikseen toisen vanhojen autojen ihailijan kanssa ja meillä on nyt sitten kymmenisen vuotta uudempi mersu. Tykkään. Minähän en autoista ymmärrä yhtään mitään, mutta kuulemma se on ollut aikoinaan kalleimpia, ellei kallein, Suomessa myynnissä olleita autoja, miljoona mummonmarkkaa siitä piti kai pulittaa. Edelleen se on hyvässä kunnossa, ja mukava oli käydä ajelulla kaupungin ulkopuolella.

Lounastimme tosiaan El Masnoun satamassa Moll Oest nimisessä kalaravintolassa. Istuimme terassilla ja oli kovin kesäistä. Isosisko tilasi mustekalarenkaita, pikkusisko rapukroketteja. Samppakin otti mustekalaa, mutta minä en ollut nälkäinen ja otin vain patatas bravas ja varastin ruokaa Sampan lautaselta. Kysäisin tarjoilijalta olisiko heillä gluteenitonta leipää ja olihan heillä: sain kaksi kokonaista patonkia! Enhän minä jaksanut niitä syödä, mutta otin toisen mukaan ja sain siitä hyvän iltapalan.

Tummat pilvet ennustivat sadetta, emmekä ehtineet jäädä katselemaan veneitä pidemmäksi aikaa. Kotimatkalla satoikin ihan kunnolla. Onneksi jätimme sateisen toukokuun taaksemme, toivottavasti kesäkuu on parempi!