Kävelyllä Genevessä
Tässä olen nyt pari päivää pyöritellyt mielessäni, että miten minä kertoisin tuosta lyhyestä piipahduksestani Geneveen.
Kaupunki on toisaalta minulle tuttu ja tärkeä: olen viettänyt siellä paljon aikaa, hoitanut asioita ja pyöräyttänyt yhden tyttövauvankin. Koskaan en ole kuitenkaan tuntenut oloani tässä kaupungissa kotoisaksi. En ole siellä koskaan asunut tai ollut siellä turistina tai lomalaisena, vaan aina ihan "asiasta tehden": kielikurssilla, kavereita tavaten tai jotain tiettyä tavaraa etsien. Tuntuu, että minun pitäisi pystyä antamaan joitain sisäpiirin vinkkejä, kertoa hyvistä ravintoloista (koska kyllä me niissä vuosia sitten kävimme) tai tehdä ihan pienimuotoinen matkaopas, mutta minua ei totta puhuen hirveästi kiinnosta etsiä tuoretta tietoa kaupungista. Eli ei minulla kyllä mitään vinkkejä ole antaa, vaikka kaupunki tuttu onkin.
Mutta lyhyesti: kävin siis Genevessä, vaikkakin reissun pääkohde olikin rajan toisen puolen Ranska. Kyllä minulle sattuikin hyvä tuuri säiden suhteen lyhyellä reissullani! Aurinko paistoi niin, että takki oli liikaa. Kevät oli yllättävän pitkällä.
Aloitin kävelyni YK:n päämajalta. Sen edustalla oleva jättituoli, Broken Chair, ei ollut vieläkään kupsahtanut kumoon. YK:n päämajaan tehdään opastettuja kierroksia, muihin lähellä oleviin organisaatioihin pääsee nihkeämmin sisälle.
Place de Nationsilta jatkoin Genevejärven, Lac Lemanin, rannalle. Järvi oli mukavan tyyni ja rannalla oli muutamia kävelijöitä. Puistossa kevätkukat puskivat pintaan.
Tämä joutsen hautoi munia. Meillä oli tapana käydä täällä keväisin heittelemässä patonginmuruja rumille ankapoikasille.
Bains de Pâquisillakin oli rauhallista. Muutama lapsiryhmä oli hiekkalaatikolla hoitajien kanssa, loput taisivat olla samanlaisia kuljeskelijoita kuin minä. Ihmiset räpsivät kuvia Jet d'Eau -suihkulähteestä, minä keskityin joutsenten ja sorsien katseluun.
Kiipesin Saint-Pierren katedraalin torniin katselemaan maisemia (5 frangia, 5,50 euroa). Geneve tuntui ja näytti kovin pieneltä, muistin se paljon isommaksi ja sokkeloisemmaksi. Aina ennen tulimme kaupunkiin autolla, nyt oli julkinen liikenne parantunut huomattavasti. Pärjäsin hyvin ilman karttaa.
Kuljin Rhone-joen yli moneen kertaan, ristiin rastiin. Kävin hurmaavassa Carougessa lounaalla (Au Petit Collége -ravintola oli oikein mainio) ja tyhmyyksissäni kävelin pari korttelia Pâquis'n Rue de Berneä, joka on niin ällöttävä ja kamala, että huhhei. On ihan hullua, että ihan keskellä kaupunkia on sellainen huorakatu, jossa päivystää vaikka minkälaista porukkaa, vaikka muuten kaupunki on niin elegantti ja arvokas.
Reissu toi valtavasti muistoja mieleen, ja oli tosi hyvä idea lähteä, vaikka keittiön räjähtämisen jälkeen ajattelin jo reissun perua. Liput oli jo kuitenkin maksettu, joten hyppäsin koneeseen. Näin pitkästä aikaa ystäviä, ja hurjan paljon kasvaneista lapsista tajusin ajan kulumisen. Nyt ajattelin kaivaa ulkoiselta kovalevyltä vanhoja kuvia, ottaa lasin punaviiniä ja oikein uppoutua menneiden muisteluun!
I had a lovely stroll down memory lane in Geneva!
Labels: Matkustelu, Sveitsi
6 Comments:
Me ollaan oltu samoissa mietteissä, menneitä muistelemassa tänä viikonloppuna =) Huomaan, etten tiennytkään mitään Genevestä. Wau tuo rikkinäinen tuoli, omaleimainen nähtävyys! Mukavaa iltaa menneiden muistelemisen ja viinilasin parissa :)
Ps. Siis satuitko synnyttämään vauvan käydessäsi kaupungissa, jos et asunut siellä? :)
Jännä tuo luonnehdintasi Genevestä. Hetken jäin miettimään, että miten voi pyöräyttää vauvan kaupungissa, jossa ei ole asunut, mutta sitten tajusin, että varmaankin aika helposti. :)
Joka kaupungista tuntuu aina löytyvän se ällöttävä epämääräinen katu. Täällä se on rue de Strasbourg, lyhyen kävelymatkan päässä kodistani, ja ei tulisi mieleenkään kävellä keskellä yötä kadun kautta kotiin.
Juu siis asuin heti rajan toisella puolella Ranskassa :). Toisen vauvan synnytin Ranskassa, toisen Sveitsissä, ihan vaan koska se oli mahdollista ;). Tuo tuoli on itse asiassa maamiinoja vastaan, siitä on yksi jalka poikki. Ihan vaikuttava!
Ajattelin tuon Rue de Bernen edes vähän siistiytyneen, mutta kaikkea muuta! Aamupäivällä olin liikkeellä ja se mimmien määrä oli hurja. Ne nyt ei niin haitanneet, mutta sellaiset nuorten miesten porukat, jotka päivystivät kadunkulmissa, olivat vähän pelottavia... Ja tuo katu on IHAN keskustassa, en voi käsittää.
HIenot kuvat. Kaukana menneisyydessä,eli 14-vuotiaana,asuin puolisen vuotta ei niin kaukana Genevestä,eli Montreuxissa,ja silloin tuli välillä käytyä myös Genevessä. En kyllä ihan kauheasti muista mitä siellä tein,kaikki muistot on oikeastaan Montreuxista
Montreux'n seutu on tosi kaunista, samoin Lausannesta tykään. Pääsiäislomalla olisi periaatteessa mahdollista tehdä päiväretki sinne suunnalle, saattaa tosin alppikylät voittaa!
Post a Comment
Subscribe to Post Comments [Atom]
<< Home