Lissabon, Lisboa, Lisbon - Veit sydämeni!

Puolessatoista päivässä ehtii paljon, jos on jo kotona käyttänyt tunteja reissun suunnitteluun!

Lissabon oli todella positiivinen yllätys. Moni oli paikkaa kehunut ja sieltä kotoisin olevat ystävät ylistäneet sitä maailman parhaimmaksi kaupungiksi, mutta ajattelin etukäteen, että siinä se on kaupunki missä muutkin. Ehkä meillä oli tuuriakin matkassa, sillä sää oli kaunis ja aurinkoinen ja kaikki sujui niin hyvin kuin olla voi, mutta tosiaan Lissabon vei sydämen. Tänne pitää päästä toistekin!

Kävelimme ympäri kaupunkia ja ehdimme nähdä ja tehdä vaikka mitä. Hotellimme sijaitsi hyvällä paikalla lähellä Eduardo VII -puistoa ja Avenida de Liberdadea, jonka varrella oli monia luksusputiikkeja. Hotelli oli sellainen perushotelli, josta ei ole oikeastaan sanottavaa puoleen tai toiseen, joten ei siitä sen enempää. Sijaintia kuitenkin kehun, ja alueella näytti olevan paljon muitakin hotelleja.

Ihastuin kovasti Lissabonin kapeisiin katuihin ja värikkäisiin, laatoilla koristeltuihin taloihin. Etenkin Bairro Alton ja Alfalman kaupunginosissa olisin voinut kuljeskella kauemminkin. Osa taloista oli ihan järjettömän rähjäisessä kunnossa ja oikein alkoi surettaa talovanhusten kohtalo. Toivottavasti joku ne entisöi, eikä niitä vain pureta ja rakenneta modernimpaa päälle.

Tuktuk-riksan kuski tuli juuri sopivaan aikaan tyrkyttämään meille turistikierrosta Belémiin, kaupunginosaan muutaman kilometrin päässä keskustasta, ja koska lapset mankuivat päästä jonkun turistihärvelin kyytiin, tartuimme tarjoukseen. Saimme puhuttua yhdensuuntaisen matkan kahdellakympillä eurolla. Edullisemminkin olisi toki päässyt vaikka raitiovaunulla numero 15, mutta saimmepa nyt lapset tyytyväisiksi ja pääsimme samalla kohteeseen. Takaisin palatessa otimme taksin Sao Jorgen linnalle asti ja se kyyti maksoi vain kahdeksan euroa. Taksit ovat täällä edullisia.

Riksan kyydistä näimme San Franciscon Golden Gatea muistuttavan Ponte 25 de Abril -sillan. Kuski oli aika hurjapää ja olen ihan varma, että lapset muistavat tämän vauhdin pitkään! Ilman turvavyötä Pikkusisko olisi lentänyt töyssyjen kohdalla pois kyydistä, ja sekös tyttöjä huvitti!

Belémiin päästyämme paistattelimme päivää Padrao dos Descobrimentos -monumentin liepeillä. Olikohan Portugalissa joku lomaviikko, porukkaa oli paljon liikkellä!

Lounasta söimme jossain sattumanvaraisesti valitussa ravintolassa allaolevan kadun varrella. Ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon, kuten oikeastaan jokaisessa ravintolassa, jossa reissullamme kävimme. Ravintoloita ja terasseja oli tämän kadunpätkän varrella vierivieressä ja kysyin sisäänheittäjiltä, että onko heillä gluteenitonta tarjontaa. Aika huonosti ravintoloissa tunnuttiin tietävän keliakia, mutta valitsemassamme ravintolassa he kuitenkin lupasivat grillatun kalan ja kasvisten olevan puhtaita.

Jeronimoksen luostari oli upea, mutta aikataulumme ei sallinut vierailua sisälle, varsinkaan kun jonot olivat pitkät. Auringonvalo oli muuten hämmästyttävän kirkas, ilman aurinkolaseja ei pystynut olemaan ja kyllä taisi nenä vähän kärähtää.

Satuimme myös paikalle, kun presidentin palatsin edessä oli vahdinvaihto.

Belémistä suuntasimme Sao Jorgen linnalle, takaisin Lissabonin keskustaan. Kuljimme kapeita katuja ja löysimme paikan nimeltä Chapito a Mesa. Se on sirkuskoulun ravintola, josta on huimat näköalat yli Lissabonin. Conde Nast Traveler -matkalehti valitsi viime keväänä Chapiton terassin maailman seitsemänneksi parhaaksi. Voi ollakin, terassi oli mukavan oloinen (vaikka me kyllä joimme juomamme sisätiloissa). Chapito a Mesa löytyy osoitteesta Costa do Castelo 7.

Olin etukäteen kartoittanut Lissabonin gluteenitonta tarjontaa, ja huonolta näytti. Löysin yhden ravintolan, joka tarjoaa gluteenittoman menun, ja sinne menimme toisena päivänämme Lissabonissa. Onneksi ravintola oli lähellä hotelliamme. La Trattoria oli yllätyksekseni tosi fiksu paikka ja ruoka hyvää, lämpimästi voin suositella. Minun teki mieli pastaa, leipääkin sain, ja perhe herkutteli lounasmenulla. Turisteja täällä ei ollut, lähinnä lounastajat näyttivät läheisten toimistojen työntekijöiltä siisteissä puvuissaan. Ravintola on keskimääräistä lissabonilaista ravintolaa hieman kalliimpi, mutta kannatti ehdottomasti käydä. La Trattoria löytyy osoitteesta Rua Artilharia 1 79.

Olin kuvitellut, että joka kuppilasta kaikaa fado-musiikki, mutta ei sitä kyllä juuri mistään kuulunut.

Satuimme kävelemään myös tämän pikkuruisen kirjakaupan ohi. Kauppa lienee yksi maailman pienimmistä: mikäli asiakas haluaa sisään, on myyjän tultava ulos. Livraria do Simaossa myydään käytettyjä kirjoja ja kokoa sillä on peräti 3,8 neliömetriä.

Sellaista oli siis Lissabonissa! Ihmiset olivat todella ystävällisiä eikä kova tuuli haitannut ollenkaan, kun aurinko kuitenkin lämmitti. Yksi päivä enemmän olisi tullut tarpeeseen, paljon jäi vielä näkemättä, mutta matkaa piti jatkaa kohti pohjoista. Ei muuta kuin auto alle ja roadtrippaamaan!

Few pictures from Lisbon!