Avoimet ovet

Eilen sitten avasin blogini kaikelle kansalle. Epäröin pitkään, kirjoitinhan ensimmäisen postauksen jo lokakuun lopulla. Pidin tätä nämä kuluneet pari kuukautta täysin suljettuna, niin että vain minä itse pääsin tätä katsomaan, ja eilen näytin ensimmäisen kerran miehelleni tätä ja kysyin hänen mielipidettään.

Syy empimiselle on siinä, etten todellakaan tiedä löydänkö aikaa tänne kirjoitteluun. Aiempi bloggailu kaatui siihen, että yhä useammin alkoi tulla yhä pidempiä taukoja ja paluu sorvin ääreen tuntui koko ajan hankalammalta. Ehtihän tässä taas mennä puolitoista kuukautta ilman, että edes kävin kurkistamassa tänne, ennen kuin nyt joululomalla aloin miettiä jatkoa... 

Päivät venyvät arkisin pitkiksi, eikä kyllä viikolla yleensä tapahdukaan mitään mistä kirjoittaa. Kaikki aktiviteetti painottuu vahvasti viikonloppuihin ja lomiin, muu aika mennään vain rutiinilla. Niin niitä taukoja sitten vaan tulee väkisinkin.

Mutta koko ajan olen kaivannut kirjoittamista, ja itse asiassa nämä yhdeksän vuoden muistiinpanot, joita olen blogeihini merkinnyt, ovat osoittautuneet monesti hyödyllisiksi. Niistä on tarkistettu milloin mitäkin päivämäärää, ajankohtaa, hotellin nimeä ja niin edelleen.

Yritän olla armollinen itselleni: jos en ehdi kirjoittamaan niin so what. Kirjoitan sitten kun siltä tuntuu.  Itsellenihän minä tätä teen, vaikka olisihan se toki ihan superhienoa välillä saada palautetta kommenttien muodossa :).