Suosin suomalaista osa 2: Uusi laskettelutakki (Icepeak)

13 vuotta vanha Patagonian kuoritakki tuli tiensä päähän ja uusi laskettelutakki oli saatava. 

Jo ennen alennusmyyntejä kiersin monta urheilukauppaa ja löysinkin muutaman kivan takin mm. Eideriltä ja North Facelta. Hinta vain kirpaisi: tämmöistä takkia en ikinä pitäisi rinteen ulkopuolella ja eipä niitä hiihtoreissuja kovin monta vuoteen mahdu. Ihan en siis viitsisi laittaa monta sataa euroa takkiin, joka on käytössä vain harvoin, mutta silti toki halusin laadukkaan takin, joka toivottavasti kestää yhtä kauan kuin entinen.

Muutamassa kaupassa tuli vastaan ihan outo merkki, Icepeak, ja kun pyörittelin hintalappuja, tajusin, että sehän onkin suomalainen merkki. Never heard! Icepeakilla on Hesarin viime syksyisen uutisen mukaan jo suurempi liikevaihto kuin Marimekolla, ajatella. Icepeak -tuotemerkin omistaa L-Fashion Group, jonka muita merkkejä ovat mm. Luhta ja Rukka. Luhtaa onkin tullut aina silloin tällöin maailmalla vastaan, Rukkaa harvemmin.

Kiinassa se on tämäkin takki tehty, kuten melkein kaikki muutkin. Ihan laadukkaalta tämä kuitenkin tuntuu, ja viikon päästä jo pääsen testaamaan, miten tällä käytännössä tarkenee. Ja hintakin jäi alennuksen jälkeen alle kolmasosaan ensimmäisistä vaihtoehdoista, eli hyvä mieli tuli.

Nyt vain puuttuu väreihin sopiva pipo!

I just got a new skiing jacket which is surprisingly from a Finnish brand Icepeak. I've never heard about it before! Fingers crossed that it's warm enough!

Tanskan Legoland, Billund

Taas on torstai ja muistellaan menneitä!

Parikin ystävääni on kertonut halustaan käydä Tanskan Legolandissa ensi kesänä, ja niinpä kaivoin arkistojen kätköistä muutamia kuvia parin kesän takaiselta Ruotsi-Tanska roundtripiltämme ja etenkin aurinkoisesta päivästä, jonka vietimme Billundissa. Viime aikoina vallalla ollut Tanskahuuma siis jatkuu!

Monille suomalaisille Billundin Legoland on jo tuttu kohde, ja mekin kuulimme siellä ollessamme moneen kertaan suomea. Puisto on iso ja siellä saa helposti päivän kulumaan, mikä ettei kaksikin, jos yöpyy lähistöllä. Mukavat kengät vaan jalkaan ja aurinkoisena päivänä aurinkorasvat iholle!

Lentäen pääsee kätevästi Kööpenhaminaan, josta voi vaikkapa vuokrata auton ja ajaa Billundiin. Jos autonvuokraus ei kiinnosta, niin Köpiksestä pääsee myös junalla Vejleen, joka on lähellä Legolandia ,ja sieltä pääsee puistoon näppärästi bussilla. Juna-aikatauluja löytyy täältä. Myös Billundissa on pieni lentokenttä. Legolandin ulkopuolelta löytyy sekä maksullisia että ilmaisia parkkipaikkoja kuten kartasta näkyy. Huvipuisto on suosittu, joten kannattaa taktitoida ja suunnitella tuleminen huolella.

Sisäänpääsylippuun saa alennusta mm. BR-lelujen kanta-asiakaskortilla tai kuten me teimme, ostamalla Tanskasta mehua, jonka purkinkyljessä oli alennuskuponki. Liput saa myös halvemmalla ostamalla ne netistä, Legolandin omilta sivuilta. Me olimme puiston porteilla avaamisaikaan, ja nyt jälkikäteen kun miettii, niin olisi ollut järkevämpää mennä jonottamaan ehkä vartin yli. Väkeä velloi portilla valtavasti, mutta jono veti nopeasti ja pian portin avaamisen jälkeen oli jo aivan rauhallista.

Puistossa on näkemistä ja tekemistä niin lapsille kuin aikuisillekin. Meidän muksumme olivat Legolandissa käydessämme 6- ja 8-vuotiaat ja huvipuisto oli heille juuri sopiva. Muutama härveli oli liian jännä ja iso, mutta suurin osa kutkutti masun pohjaa juuri sopivasti. Legoiluinnostus oli ja on edelleen suuri ja lapset jaksoivat katsella Minilandin legoista rakennettuja pienoismalleja loputtomiin. Kartasta oli hyvä suunnitella reittiä ja valita mihin mennään seuraavaksi.

Legolandissa ja sen liepeillä on mahdollista myös majoittua. Me olimme vuokranneet mökin kauempaa Givskudista, Hotel Harreso Gro:sta, mutta olisihan se ollut kiva kokeilla yöpymistä vaikka alueella sijaitsevassa neljän tähden Hotel Legolandissa.

Ravintoloita löytyy useita ja ne tarjoavat sellaista tyypillistä huvipuistoruokaa. Olisi kannattanut melkein ottaa omia eväitä mukaan, meillä oli vain vesipullot. Hinnat olivat ainakin näin Espanjasta tarkasteltuna kovat, eikä minulle, keliaakikolle, löytynyt juurikaan vaihtoehtoja.

Ja lopuksi kävimme tietysti Legokaupassa! Se taisi olla koko päivän parasta antia, ainakin lasten mielestä. Pari pikkujuttua oli ihan pakko ostaa muistoksi.

Hauska paikka kyllä, voin lämpimästi suositella! Päivä meni joutuisasti, jonot eivät raastaneet hermoja ja ovathan ne legoista rakennetut pikkutalot uskomattoman hienosti tehtyjä!

Few years ago we visited the Legoland in Billund, Denmark!

Suosin suomalaista osa 1. (Valokuvahaaste: Koti)

Kotimme on suomalainen kupla keskellä Barcelonaa. 

En usko, että jos asuisimme Suomessa, kotimme olisi näin täynnä Arabiaa ja Iittalaa, saati sitten Marimekkoa. No, ehkä meillä Pentikiä olisi paljon Suomessakin. Olemme itse ostaneet Suomenlomilla tavaroita, paljon on myös saatu tuliaiseksi. Osa suomalaisista esineistämme on löytynyt myös maailmalta.

Valokuvahaasteen aiheena on tällä viikolla "Koti". Minulle koti on paikka, jossa saa olla ihan oma itsensä. Kotimme on turvallinen paikka, jossa voi rauhoittua ja olla niiden ihmisten kanssa, joista eniten tykkää. Täällä on muistoja, kirjoja ja valokuvia, ja tämä on hengähdyspaikka kaiken hulinan keskellä. Pikkuhiljaa kerrostaloasunnosta on remonttien ja asuttujen vuosien kuluessa tullut koti, ja täällä on hyvä olla. 

With these photos I take part in a photo challenge which theme this week is "Home". Our home is full of things from Finland!

Rantakuvia tammikuun lopulta

Mukavaa viikonalkua!

Eilen sunnuntaina pyöräilimme pitkin Barcelonan rantaviivaa yli kolme tuntia. Ensin ajoimme W-hotellille, tuolle purjeen näköiselle rakennukselle, joka nököttää Barcelonetan kärjessä. Sieltä poljimme sitten ihan rannan toiseen päähän, Parc del Fòrumiin. Matkalla pysähtelimme katsomaan surffaajia ja ihan vaan palvomaan aurinkoa. Tuulinen, mutta lämmin ja aurinkoinen päivä.

Nikonimme ei ole vieläkään ihan luotettava, joten kuvat ovat nyt iPhone-laatua. Sääli, sillä sää oli kaunis ja kuulas ja kunnon kameralla olisi saanut aikaan vaikka mitä. Olen lukenut nyt tammikuun aikana paljon kamera-arvosteluja ja siinä samalla myös etsinyt vinkkejä ja ideoita hyvien kuvien ottamiseen. Kamera lähtenee huoltoon. Toivottavasti siitä saadaan vielä soiva peli, pääsen kokeilemaan vinkkejä ja kuvien laatu tästä paranee!

Sen sijaan Jopo ja Brompton toimivat erinomaisesti. Harkinnassa on toinenkin taittopyörä. Isosiskolla ei ole tällä hetkellä pyörää ja olemme järkeilleet, että näin vähäiseen käyttöön hänelle ei kannata ostaa pientä pyörää, vaan sellainen, jotka muutkin perheenjäsenet voivat käyttää. Brompton on käytössä joka päivä ja hyväksi havaittu. Tosi kätevä kaupungissa. Ja Jopo nyt on aina Jopo.

En ole ennen nähnyt Barcelonetalla kissoja, mutta nyt siellä oli ainakin kolme. Joku niitä käy ruokkimassa, sillä kupissa oli katkarapuja. Pulleita kissoja olivat.

Surffareita oli paljon ja aallot ajoittain isoja.

Huvivenesatamassa on toinen toistaan hienompia veneitä.

Tavallaan mukavintahan tässä pienessä pyöräretkessämme oli se, että saimme tehdä sen kahdestaan, ilman lapsia. Sattumalta molemmat lapset olivat saaneet kutsun mennä kavereidensa luokse yöksi ja näin ollen meille aikuisille tuli yllättäen harvinainen vapaa viikonloppu. Lauantai-iltana kiersimme muutaman cocktail-baarin ja kävimme syömässä (siitä pian lisää) ja sunnuntain vietimme ulkoillen. Hieno viikonloppu, kaikilla perheenjäsenillä!

Another sunny Sunday in Barcelona, and we went biking!

Ei hassumpi tiedemuseo (Museu de la Ciència i de la Tècnica de Catalunya)

Ennen siirtymistä viikonlopun viettoon kerronpa missä kävimme viime lauantaina.

Idea päiväretkeen lähti siitä, että Isosiskolla oli maanantaina tulossa koe tiedeaineista, aiheena erilaiset energiamuodot. Insinööri-isä oli kuullut kivasta museosta Terrassassa, noin 25 kilometrin päässä Barcelonasta: Katalonian tieteen ja tekniikan museosta eli mNACTECista. Googlettelin museosta tietoa etukäteen, ja kun kävi ilmi, että museon ravintolalla on erikseen gluteeniton menu niin totta kai minäkin innostuin. 

Tätä museota ei varmastikaan matkaoppaista löydä, mikä on vahinko, sillä museo oli oikein positiivinen yllätys. Ennakko-odotuksia ei juuri kellään meistä ollut, mutta loppujen lopuksi kaikki tykättiin. Museo oli itse asiassa yksi parhaista tiedemuseoista missä olen koskaan käynyt: interaktiivinen, kiinnostava, iso ja sijaitsi vielä kauniissa vanhassa tekstiilitehtaassa vuodelta 1907. Olin ajatellut, että jaksamme olla siellä reilun tunnin, mutta lopulta olimme siellä siihen saakka, että paikka meni kiinni, ja lapset vaativat, että tulemme pian uudestaan, kun jäi vielä vaikka mitä näkemättä.

Jotenkin tällaiset vanhat tehdasrakennukset ovat ihan hurjan kiinnostavia. Tässä oli mielenkiintoinen katto: alhaalla ylemmässä kuvassa näet miltä se näyttää sisältä katsottuna ja miltä ulkoa. Hieno ikkunameri! Tykkään näistä katalaanikatoista, tuollaisista tiilistä tehdyistä kaarista. Niitä näkee ihan asuintaloissakin toisinaan.

Museota oli elävöitetty ihmispatsailla.

Minä en ole millään tavalla tekninen ihminen, mutta kyllähän nämä tiedemuseot ovat kiinnostavia. Viime kesänä kävimme Munchenin Deutsches museossa ja se oli myös tosi mielenkiintoinen, hieman vaan liian suuri yhdelle päivälle. Ja samoin Barcelonan CosmoCaixa -tiedemuseo on hieno. Ehkä ensi kesänä voisimme tsekata, miltä näyttää Heureka tai Oulun Tietomaa,  noin niin kuin vertailun vuoksi!

Museossa sai kokeilla monia juttuja itse, ja osasta vanhoista koneista lähti kova ääni! Lapsista hauskinta oli litistää sentin kolikkoja pienellä mankelinnäköisellä jutulla, niitä lantteja piti sitten koulussakin esitellä. Museossa oli myös vanhoja tietokonepelejä, joita sai pelata. Ja tietysti oli juttuja, joilla sai kokeilla fysikaalisia ilmiöitä ja tutkia, miten vaikkapa tuulimylly toimii. Ja yksi osasto oli varattu ihmisen keholle, siellä sai testailla haju- ja näköaistia ja testata vaikka refleksejä. Aika hauskaa!

Monenlaista nähtävää siis löytyi. Kyllä me ihmiset olemme keksineet vaikka minkälaista härveliä!

Lounastimme museon yhteydessä olevassa ravintolassa, La Terrassa del Museussa, josta löysimme kaikki jotain syötävää. Ravintola oli ihan hyvä, vähän tyyris, mutta ruoka oli ok. 

Museo löytyy siis Terrassasta, osoitteesta Rambla d'Ègara 270.

We visited the Catalonian Museum of Science and Industry in Terrassa. Really nice place for a day trip!

Ilmojen halki... (Throwback Thursday)

Torstaisin muistellaan menneitä, niin nytkin.

Pari vuotta sitten keväällä armas mieheni järjesti niin, että minut lennätettiin taivaalle ja jätettiin sinne tunniksi leijailemaan. Kokeilin siis glidingiä eli purjelentoa. Siinä liidellään taivaalla moottorittomalla purjelentokoneella, käyttämällä hyväksi ilmavirtauksia.

Aluksi meillä oli lyhyt esittely purjelentämisen periaatteista: kuinka on mahdollista lentää satoja kilometrejä ja useita tunteja ilman moottoria ja miten konetta ohjataan. Lyhyesti yksinkertaistettuna: lämmin ilma kohoaa ylöspäin ja sitä käytetään liitelyssä hyväksi.

Esittelyn jälkeen menimme ulos katsomaan erilaisia lentohärveleitä. Hieman epäileväinen olo oli vielä tässä vaiheessa...

Alla oleva lentokone veti koneemme ylös noin 500 metriin. Siitä nousimme vielä ilmavirtojen mukana korkeammalle ja korkeammalle.

Purjelentokoneessa olimme vain minä edessä ja kuski takana. Kokeilin vähän ohjaamista, mutta luotin turvallisuutemme mieluummin kokeneen lentäjän käsiin. En voi kieltää etteikö olisi jännittänyt aluksi.

Aerodrome Òdenan kiitorata. Osa koneista laskeutui myös asfaltoidun kiitoradan viereen nurmelle. 

Ja eikun menoksi! Purjelentämisen suurin kuluerä on juuri tämä lentoonlähtö, purjelentokoneen ollessa ilmassa kulujahan ei ole. Kun olimme nousseet sopivaan korkeuteen, vetoköysi irrotettiin ja jäimme ylös liitelemään.

Lentäminen oli aivan mahtavaa! Voit todella tuntea ilmavirtaukset ja koneen pienimmätkin liikkeet, nousut, laskut ja kallistukset. On aivan hiljaista, tuuli vain suhisee ikkunan takana. Hattu oli hyvä olla päässä, sillä ikkunasta tuleva aurinko alkoi nopeasti kuumottaa. Ja ne maisemat, huh!

Sillä aikaa, kun minä liitelin taivaalla (sain alleni hyvät ilmavirrat ja olin ilmassa niin kauan kuin aikataulut salli, eli tunnin. Toisinaan liitely ei vaan onnistu, koska termiikkejä ja rinnetuulia ei löydy), Samppa kuvaili lentokentän touhuja. Tässä kärrätään kuumailmapallon koria, olisipa sitäkin kiva vielä joskus kokeilla!

Kokeilin lentämistä Club de Vol a Velan kautta Igualada-Òdenassa. Oli upea, ainutlaatuinen kokemus, ja juuri sopivan jännittävä tämmöiselle lällärille kuin minä!

It's again time for Throwback Thursday! 

When a wimp like me wants to do some extreme, gliding is a good start. Flying without a motor, using raising air as an energy: how cool is that! I tried gliding in Club de Vol a Vela in Igualada two years ago. It was so so much fun! You really can feel the air, and there is not noise of motor but you can hear the wind. Great experience!