Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Ansku BCN

Sunday, July 27, 2014

Instagrammissa lomallakin

Seuraavat pari-kolme viikkoa minä olen lomalla läppäristä, netissä surffailusta, telkkarin katselusta, sohvalla makoilusta ja myös bloggailusta!

Kännykkä kulkee kuitenkin mukana, ja todennäköisesti päivitän innokkaasti Instagram-tiliäni. Jos siis kiinnostaa seurata, että missä päin Eurooppaa kuljemme, minut löytää Instagramista nimellä:

@anskubcn






Labels:

Friday, July 25, 2014

Kirpputorilla (Encants)

Tällä viikolla kävin ensimmäistä kertaa uusitulla Encants Vells- eli Fira de Bellcaire -torilla. Ero entiseen on huima. Ennen kyseiset markkinat olivat kokonaan paljaan taivaan alla tavaroiden ollessa maassa, ja paikka oli kaikinpuolin parhaat päivänsä nähnyt. Viime syksynä valmistunut moderni ja kiiltäväkattoinen markkinapaikka on ihan eri tasoa: siisti, hyvin organisoitu ja mikä parasta, polttava aurinko ei paahda ostoksia tehdessä päähän. Ruokaakin on tarjolla entistä paremmin, tosin en tutustunut ollenkaan ruokapaikkoihin.


Torilta löytyy tavaraa laidasta laitaan: ylihalpaa vaatetta ja kenkää, kankaita metreittäin, rihkamakoruja, vanhoja tauluja, kylpyhuoneen hanoja ja suihkuja, antiikkituoleja, vanhoja kirjoja... Ihan kaikkea. Suurin osa on krääsää, mutta ehkä siellä seassa olisi jotain arvokastakin.

Markkinat ovat auki maanantaina, keskiviikkona, perjantaina ja lauantaina, yhdeksästä iltakahdeksaan. Metropysäkki Glories on lähin, ratikallakin pääsee.



Labels: ,

Thursday, July 24, 2014

Polkupyörärakkautta (Brompton)

Käytin juuri taittopyöräni pyörän ostohintaan kuuluvassa takuuhuollossa. Kaikki oli fillarissa ok, ja senpä kyllä tiesinkin, sillä olen ollut pyörään enemmän kuin tyytyväinen!


Brompton on maailman tunnetuin ja arvostetuin taittopyörä, ja niitä näkee täällä todella paljon. Onhan se ymmärrettävää, koska kaduille ei juuri huvita pyörää jättää ja taittopyörät ovat käteviä ottaa metroon ja kauppoihin mukaan. Asunnoissa ei myöskään ole juurikaan ylimääräistä säilytystilaa pyörille.

Meillä pyörää käytämme sekä minä että minua reilusti pidempi mieheni, ja molempien mielestä pyörällä on miellyttävä ajaa. Ehkäpä joskus hankimme toisenkin Bromptonin talouteemme, pääsisimme joskus yhdessäkin ajelemaan (Jopon on vallannut Isosisko). Pyörä on tosi kätevä taittaa ja kokoontaitettuna se menee hyvin pieneen tilaan. Hieman painavahan se on, mutta kun testasimme edullisempia merkkejä niin kyllä tämä oli keveämpi. 

Jonkinlaisen kuljetuskorin tai etulaukun olen lisännyt ostoslistalleni, tavaroiden kuljettaminen ei tällä pyörällä ole kovin kätevää, koska tarakkaa ei meidän pyörässä ole (sellaisen toki halutessaan saa).

Kaiken kaikkiaan olen siis ollut kovasti tyytyväinen Bromppuumme. Ihana, kun ei tarvitse tunkea itseään jääkylmiin metroihin hikisten ihmisten sekaan (kyllä, metrot ovat kesäaikaan toisinaan niin kylmiä, että flunssan saa), vaan saa ajaa pitkin pyöräteitä tukka putkella. Vauhdin hurmaa, jipii!


Labels: , ,

Wednesday, July 23, 2014

Rajanaapuri ja Maaninkavaara

Olen minä kesän mittaan ehtinyt lukemaankin, aika paljonkin jopa. Osa kirjoista on ollut hyviä (niihin luen mm. Rajanaapurin ja Maaninkavaaran) ja osa niin huonoja, että niitä en viitsi edes mainita (no, esimerkiksi Adlerin Barcelonan katujen kuiske).


Ulkosuomalaisuudessa on se(kin) huono puoli, että kirjat, joita himoitsee käsiinsä heti niiden ilmestyttyä, saa yleensä luettavaksi vasta vuosien päästä. Näin kävi mm. Miika Nousiaisen Maaninkavaaran kanssa, joka ilmestyi jo vuonna 2009. Kirja kiinnosti minua monestakin syystä: Maaninkavaara on paikkana hyvin tuttu, Kaarlo Maaninka on sukua, tykkäsin Vadelmavenepakolaisesta ja mikä tärkeintä, minulla on pieni salainen crush Miika Nousiaiseen, kiitos Hyvien ja huonojen uutisten. Ja hyvää kannatti odottaa, tykkäsin.

Roope Lipastin Rajanaapurin taas halusin lukea, koska kun aikoinaan tilasin Kotivinkkiä oli ensimmäiseksi aina luettava Lipastin kolumni. Samaa huumoria ja arkisia nokkeluuksia löytyi kirjastakin, en pettynyt.

Molemmat olivat siis oikein mukavia kesälukemisia, aiheiltaan jotenkin niin suomalaisia. Urheiluhullu, tee se itse -mies, naapurikyttääjä... Kyllä minäkin näitä tyyppejä olen tavannut!

Labels:

Tuesday, July 22, 2014

Rantapäivä Costa Bravalla

Vietimme viikonloppuna päivän Costa Bravalla!


Costa Bravan rannikko alkaa noin 70 km päässä Barcelonasta pohjoiseen sijaitsevasta Blanesin kaupungista ja jatkuu Ranskan rajalle Portbouhun. Me parkkeerasimme itsemme tällä kertaa Tamariuhun, hyvin tyypilliseen entiseen kalastajakylään, jossa uimavedet ovat puhtaat ja maisemat kauniit.


Jouduimme hetken aikaa etsimään vapaata paikkaa, emme siis todellakaan olleet ainoita, jotka olivat saaneet saman idean. Rannalla oltiin vieri vieressä muiden lomalaisten kanssa.

Loikoilimme auringossa, lueskelimme, suurista aalloista huolimatta uimme, söimme ravintolassa ja kävimme kävelemässä kallioilla. Olimme Tamariussa ihan iltaan asti, kävimmepä vielä Calella de Palafrugellissa limpparilla ennen Barcelonaan paluuta. Kiva, hikinen päivä!






Labels: , ,

Sunday, July 20, 2014

Jälleen vietnamilaista (La Vietnamita)

Meillä oli rakkaita vieraita Suomesta, ja teimme vaikka mitä!

Kävimme mm. kokeilemassa La Vietnamita -ravintolan suklaamuseon kupeessa. Barcelonasta löytyy kaksi saman ketjun ravintolaa, Bornista ja Graciasta, ja nyt tosiaan kävimme Bornissa.


Ravintolalla on kiva konsepti: täytät tilauslapun ovenpielessä, maksat ja sen jälkeen odotat, että kokki huutaa nimelläsi annoksen olevan valmis. Tässä vaiheessa voi repiä huonoa huumoria keksityillä nimillä... Ruokailun lopuksi viet itse ruokailuvälineet tiskattavaksi.


Me kokeilimme mahdollisimman monta eri annosta, sekä pysyvältä listalta että päivän erikoisista. Ruokalista on hyvin suppea, mutta oletan ja toivon, että päivän erikoiset vaihtuvat usein. Minä olin himoinnut kesäkääryleitä jonkin aikaa, ja tilasimme niitä sekä rapu- että lihatäytteellä. Olivat ihan ok, mutta täytyy sanoa, että edellisessä vietnamilaisessa ravintolassa, jossa kävin, ne olivat vähän parempia ja etenkin kastike oli maukkaampi.

Erityisesti päivän erikoiscurry kanalla maistui kaikille, ja muutkin annokset olivat isoja ja ihan hyviä, eivät tosin mitään makunystyröitä räjäyttäviä.


Olen kyllä aivan hurahtanut vietnamilaisiin makuihin, itse asiassa Samppa on juuri nyt hakemassa take awayta tästä ravintolasta. Tuoreus ja raikkaus yhdistettynä tuoksuviin yrtteihin sopivat täydellisesti näihin kuumiin kesäpäiviin. Kaapistammekin löytyy nyt kalakastiketta, riisinuudeleita ja -paperia ja pähkinöitä, jos vaikka itse innostuisi ja ehtisi kokkailemaan!

Ravintola löytyy osoitteesta Carrer Comerc 17.

Labels: ,

Friday, July 18, 2014

Prinsessa Ruusun linnassa (Neuschwanstein)


Tasapainoksi kaikelle tieteelle ja tekniikalle kävimme ajelemassa Neuschwansteinin linnassa. Pääasiallinen tarkoituksemme oli tosin käydä katsomassa, kuinka lähellä Munchenia vuoret ovat ja miltä näyttää Baijerin maaseudulla, mutta minä vaadin, että myös satulinnassa on käytävä.

Lainatakseni miljoonaa paikalla ollutta jenkkituristia: Ou mai gaad, kuinka paljon siellä oli väkeä! Neuschwansteinin linna on yksi suosituimmista nähtävyyksistä Saksassa. Joka vuosi noin 1,4 miljoonaa ihmistä käy ihailemassa Ludwig II:n 1800-luvun lopulla rakennuttamaa linnaa, kesäisin 6000 ihmistä päivässä ostaa sisäänpääsylipun. Me emme ostaneet, vaan tyydyimme katselemaan linnaa ulkoa päin. Parhaiten linnan näkee Marianbruckelta, linnan lähellä olevalta sillalta. Mikäli linnaan haluaa mennä sisälle, saa lipunoston yhteydessä ajan, jolloin sinne pääsee sisälle. Ihan yksin siellä ei voi hortoilla.






Myös maisemat linnan ympärillä sekä alhaalla oleva kylä ovat kauniita, ja aurinkoisella säällä näkymät olisivat varmasti vielä hienommat. Me etelän asukit ihailimme vihreyttä ja rehevyyttä, ilmeisesti täällä sataa ihan riittävästi.



Lähellä on myös Ludwigin isän, Maximilian II:n kunnostama Hohenschwangaun linna, kaunis sekin. 

Labels: , ,

Wednesday, July 16, 2014

Deutsches Museum - museo, johon yksi päivä ei riitä

Tokihan, kun kerran Munchenissa olimme sadepäivänä, halusimme vierailla maailman suurimmassa tekniikan ja luonnontieteen museossa Deutsches Museumissa.


Museo on valtava, kooltaan noin 50 000 neliömetriä. Ehdimme nähdä muutamassa tunnissa vain pienen vilauksen koko museon antimista. Wikipedian mukaan museossa on pysyvät näyttelyt aiheista "ilmailu, maanviljelys, Altamiran kalliomaalaukset, radioamatööritoiminta, avaruustiede, sillanrakennus, keramiikka, kemia, ajan mittaaminen, tietokoneet, digitaalinen kuvaus, sähköntuotanto, energiateknologia, ympäristö, geodesia, lasi, Deutsches Museumin historia, vesirakennus, koneenosat, konetyökalut, navigointi vesillä, tieteen virstanpylväät, matematiikkagalleria, kaivostyö (historiallinen ja nykyaikainen), metallurgia, mikroelektroniikka, maaöljy ja luonnonkaasu, musiikki, paperi, farmasia, fysiikka, voimakoneet, painotekniikka, mittalaitteet, tekniset lelut, telekommunikaatio, tekstiiliteknologia, tunnelinrakennus, painot ja mitat." 

Lisäksi siellä oli juuri nyt vaihtuva näyttely Leonardo da Vincistä ja hänen keksinnöistään. Näyttely on avoinna elokuun alkuun asti.

Me kuljeskelimme fiiliksen mukaan, ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Perheemme tekniikan tohtori sai päättää kulkemamme reitin, minä kun ei noista teknisistä jutuista niin välitä enkä ymmärrä... Kiinnostava museo tämä oli kyllä, mielelläni olisin pidempäänkin tutkinut kaikkia ihmeellisiä juttuja. Kyllä me ihmiset olemme kekseliäitä!


Museolla on myös erillinen ilmailumuseo lentokentän lähellä sekä liikennemuseo. Pääsylipun yhteydessä saimme ilmaisen sisäänpääsyn liikennemuseoon, mutta meillä ei ollut valitettavasti aikaa siellä käymiseen.










Yksi Da Vincin suunnittelemista lentohärveleistä.

Suomalainen kannel oli päässyt musiikki-instrumenttiosastolle.

Ja Furbykin löytyi. Museossa on "lasten maailma", jonka jätimme suosiolla väliin, kun kerrankin saimme olla reissussa ilman lapsia. Muksuja olisi kiinnostanut varmasti myös iso pienoisrautatie, ja toki muukin museo.

Deutsches Museum on ehdottomasti käymisen arvoinen museo, vaikka tekniikasta ei niin ymmärtäisikään. Museota uudistetaan parhaillaan ja muutamat osastot ovat kokonaan tai osittain suljettuja. Sisäänpääsy maksaa aikuiselta 8,50 euroa ja on varmasti hintansa väärti. Suosittelen!

Labels: , ,

Tuesday, July 15, 2014

Pitkä viikonloppu Munchenissa


Jo lähes vuoden verran puheissamme on vilahdellut Baijeri ja Munchen. Viime syksynä meille tuli mahdollisuus muuttaa työn perässä Muncheniin, mutta silloin hylkäsimme sen, useammastakin syystä. Silti se on kaihertanut pitkin vuotta jonkin verran mieltä. Kävin talvella mm. saksan kielikurssilla ja etsiskelin huvikseni erilaisia kouluvaihtoehtoja lapsille.

Vietimme nyt heinäkuun alussa pitkän viikonlopun Munchenissa, nimenomaan tarkoituksena ottaa selvää, että kiinnostaisiko meitä joskus tulevaisuudessa muuttaa sinne. Yhtenä päivänä vuokrasimme auton, ja ajelimme ympäriinsä katsellen mahdollisia asuinalueita ja lasten mahdollisia kouluja. Muutaman sateisen päivän vietimme itse kaupungissa, tutkaillen julkisen liikenteen karttaa ja ollen myös ihan turisteja. Kävimme myös istumassa iltaa kaupungin lähellä asuvien italialaisten tuttujen kanssa ja kyselimme heidän fiiliksiään.


Listasimme koko viikonlopun ajan sekä positiivisia että negatiivisia asioita kaupungista. Yritimme selvittää, että tuntuuko tämä meidän kaupungilta ja että voisimmeko kuvitella tämän seuraavaksi kotipaikaksemme.


Kaupungista tykkäsimme kovasti. Me liikuimme lähinnä vanhan kaupungin ja Schwabingin alueilla, ja kyllä olikin siistiä, kaunista ja eleganttia. Ja turvallisen tuntuista: ihmiset olivat jättäneet esimerkiksi hienot polkupyöränsä katujen varteen ja sisäpihoille lukiten ne vain pienillä lukoilla. Barcelonassa ne varastettaisiin hetkessä. 

Kaupunki oikein huokui vaurautta. Autohullu armaani bongaili arvokkaita autoja ja minä ihastelin hyvinhoidettuja rakennuksia ja pihoja. Palkat olisivat Munchenissa paljon Barcelonaa paremmat, eivätkä elinkustannukset kuitenkaan niin valtavasti kalliimmat. Ja kuulemma töitä on tarjolla, jos vain kielen hallitsee.

Kaupungin sijainti keskellä Eurooppaa on loistava, Suomeenkin olisi lyhyempi matka. Kaupunkiin tulee oikea luminen talvi ja kesä on yleensä lämmin, tosin tietysti nyt kun me olimme siellä, satoi lähes koko ajan ja oli kylmä. Luonto oli ihanan vehreää ja ilma raikasta hengittää.


Koko viikonlopun kestänyt sade, jossa oli toki pieniä aurinkoisia väliaikoja, tietysti vaikutti käsitykseemme kaupungista. Jouduimme viettämään suunniteltua enemmän aikaa sisätiloissa, koska vettä tuli ajoittain todella paljon. Olisikin vaikea meidän aurinkoon ja helteeseen tottuneiden puuteripyllyjen taas oppia elämään sateen ja kylmyyden kanssa...

Negatiivisen puolelle vaakaa kallisti myös se, että minulla oli ihan järjetön nälkä suuren osan ajasta. Jotenkin oletin, että Saksassa on gluteeniton ruokavalio tuttu ravintoloissa, mutta eipä ollut. Biergartenissa join limpparia enkä syönyt mitään, koska mitään sopivaa ei ollut tarjolla, emmekä löytäneet yhtään kahvilaa, josta olisin saanut edes jotain keliaakikolle sopivaa. Ravintoloiden tarjoilijatkin olivat ihan pihalla, kun kysyin, että onko heillä mitään gluten frei. Omaa mokaa tosin siinä mielessä, etten etsinyt jo etukäteen sopivia paikkoja, mutta ajattelin jotenkin, että jos Espanjassa keliakia tunnetaan kohtuullisen hyvin niin luulisi, että myös Saksassa.

Viimeisenä iltana kuitenkin sain hyvää ruokaa, kun kävimme tuttaviemme kanssa syömässä Gratitude -ravintolassa. Ravintola tarjoaa orgaanista vegaaniruokaa ja lisäksi menussa oli merkittynä mitkä annokset ovat gluteenittomia. Ja ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon. Muutenkin Munchenissa näytti olevan paljon etnisiä ravintoloita, eli kyllähän sieltä varmasti löytyisi vaihtoehtoja makkaralle, pretzeleille ja oluelle.


Monta muutakin näkökulmaa kävi mielessä ja kävimme pitkiä keskusteluja tulevaisuudesta. Teimme periaatepäätöksen, että emme nyt enää harkitse tällä erää muuttoa Muncheniin. Vaikka kaupunki olikin kaunis ja saksalainen elämäntyyli suomalaiselle helppo, ei muutto tässä elämänvaiheessa olisi perusteltua. Mikään ei kallistanut vaakakuppia niin paljon muuton puolelle, että kannattaisi lähteä repimään lapset kavereidensa luota, ummikkoina uuteen maahan. Meillä kun on täällä Barcelonassa nyt hyvä olla eikä mihinkään ole kiire lähteä.



Mutta mukava oli käydä, ja ehdottomasti tarpeellinen reissu mielenrauhan kannalta! Erityiskiitokset menevät I:lle, jonka asunnolla saimme majailla ja joka antoi paljon vinkkejä!

Labels: , , ,