Kauneudesta

Kukapa ei haluaisi olla kaunis?

Näin kahden nuoren tytön äitinä ja ikuisesti ulkonäköongelmien kanssa painineena näyttely, jossa kävin viime viikolla herätti paljon ajatuksia. Valokuvaaja Zed Nelson vieraili viiden vuoden aikana 18 maassa kuvaten ihmisten ulkonäköpaineita ja pyrkimystä täydellisyyteen.

Palkintoja voittanut Love Me -näyttely on esillä Palau Robertissa elokuuhun asti. Näyttely ei ole suuri, mutta sen osin rankatkin kuvat saivat miettimään, kuinka paljon meitä ulkonäön takia arvostellaankaan ja kuinka äärimmäisiin tekoihin ihmiset ovat valmiita menemään ollakseen omasta mielestään ideaaleja. Ja kuinka pieniin raameihin se ideaali lopulta mahtuukaan: länsimäinen kauneusihanne on vallalla lähes jokaisessa maailmankolkassa.

Näyttely on ilmainen ja löytyy siis Palau Robertista Passeig de Gracialta.

Sunnuntairisteily ja muuta mukavaa

Barcelonaa mereltä käsin

Tarkoitus oli viettää "meripäivä", eli käydä ensin pienellä turistiristeilyllä, vierailla sitten miinalaiva Uusimaassa, joka on parhaillaan Barcelonassa ja jossa oli tänään avoimet ovet, ja lopuksi vielä käydä katsomassa Viikinki-näyttely merimuseossa. Alku olikin lupaava: menimme Pikkusiskon kanssa 40 minuutin risteilylle, joka lähtee Ramblan alkupäästä. Risteily sinänsä ei ollut kaksinen, mutta onpahan nyt sekin kokeiltu. Lähinnä näimme suuria risteilyaluksia ja sataman tavarakontteja.

Miinalaiva Uusimaa (siellä näkyy Suomen lippu :))

Risteilyn jälkeen kävimme kahvitauolla Starbucksissa ja siellä Pikkusisko ilmoitti, että tämä oli sitten tässä. "En mene sotalaivaan, enkä varsinkaan mihinkään museoon." Selvä, vaihdetaan suunnitelmaa sitten.

Venesatamaa

Kävelimme pitkästä aikaa Ramblalla, siellä tulee käytyä todella harvoin. Turistisesonki on täällä taas, huhhuh. Kävimme Placa Reialilla ja kävelimme vanhan juutalaiskorttelin, El Call, kapeilla kujilla. Huomaamattamme olimmekin jo Arc de Triomfilla, ja siellä oli joku eri harrastusmahdollisuuksien esittelytilaisuus. Monenlaista harrastusta olisi saanut kokeilla: miekkailua, golfia tai vaikka pingistä, mutta me otimme vain matsin shakkia. Tiukilla oli voitto, Pikkusisko on selvästi ollut koulun shakkitunneilla hereillä (koulussa on siis pakollisena oppiaineena shakki kuusivuotiaasta alkaen).

Taiteilija Placa Reialilla

Taekwondo olisi kuulemma kiva harrastus Pikkusiskon mielestä, kun saisi potkia ja hän on kuulemma hyvä siinä. Jaaha.

Yllättävän viileää on edelleen Barcelonassa, aamupäivällä ihan paleli hameella. Kai sitä lämpöä ei riitä tänne, kun Suomessa on niin helle!

Viimeiset kuvat Lontoosta + video

Vielä hetkeksi kuvien muodossa viime viikonlopun Lontoon reissuun. Tein pienen videonkin reissusta, se löytyy täältä. Mukavia muistoja jäi paljon, tyttöjen reissut ovat kivoja!

Pieni improvisoitu piknik Hyde Parkissa...

Kahvila kuin sirkus (Pudding)

Isosisko lentää parhaillaan bestiksensä kanssa Saksaan viettämään tyttöjen viikonloppua! Ihan kahdestaan eivät pikkutytöt sentään lähteneet reissuun, isät ovat esiliinoina matkan ajan. Isien läsnäolosta huolimatta tyttöjen mielestä kyseessä on ensimmäinen yhteinen maailmanvalloitus ja intoa puhkuen he lähtivät iltapäivällä lentokentälle, itse pakattujen reppujen kanssa (mitähän vaatetta meidänkin esiteini oli reppuunsa tunkenut, ei mitään tietoa).

Pikkusiskoa harmitti, kun hän ei pääse mihinkään, vaan joutuu olemaan äidin kanssa kotona, joten lohdutukseksi kävimme testaamassa Pudding-kahvilan Pau Clariksella. Pudding mainostaa olevansa "1st teen coffee place" ja varsin nuorekas tunnelma paikassa olikin, tyyliin Liisa kohtaa sirkuksen ihmemaassa.

Näin perjantai-iltana koulun jälkeen paikassa oli kuhinaa, varsinkin alakerrassa, joka on enemmän pienille lapsille suunniteltu. Alakerrassa on kirjoja, pelejä ja mukavat nojatuolit vanhemmille. Yläkerta on vähän hillitympi, sinne voinee mennä kahville ihan aikuisetkin.

Pikkusisko halusi mansikkakakkua, joka oli niin iso, että osa jäi syömättä. Ilmeisen hyvä silti, itse en sitä maistanut. Tilattu mansikkamehu oli itse asiassa mansikan ja banaanin makuinen pirtelöjuttu, tosi hyvä eikä liian makea. Itse otin vain cafe con lechen, ihan perus.

Kahvilassa tarjoillaan myös brunssityyppistä aamupalaa, pitänee joskus käydä kokeilemassa.

Hienoa, kun on näitä hieman erilaisia kahviloita tarjolla. Meillä lapset ovat tottuneet kahviloissa istuskeluun ja osaavat käyttäytyä, mutta silti on mukavaa, että vaihteeksi voimme mennä johonkin tällaiseen lasten visuaalista silmää miellyttävään kuppilaan. Varmasti toistekin löydämme itsemme täältä, kiva konsepti kaiken kaikkiaan.

Kahvila löytyy osoitteesta C/ Pau Claris 90. 

Gluteeniton Nutella-kakku

Ranskalainen ystäväni jakaa kanssani himon Nutellaan, tuohon ihanaiseen suklaalevitteeseen, ja sain häneltä ohjeen tähän maailman helpoimpaan kakkuun.

Tarvitset vain kahta ainesta: purkillisen Nutellaa ja kananmunia.

Lämmitä Nutella-purkkia (400 g) hetki kuumassa vedessä, jotta siitä tulee pehmeää. Erottele viidestä kananmunasta valkuaiset ja keltuaiset, ja sekoita keltuaiset Nutellan sekaan kulhossa.

Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää vaahto varovasti Nutella-sekotukseen ja sekoita niin vähän kuin mahdollista, mutta kuitenkin niin, että taikinasta tulee tasaista.

Kaada taikina voideltuun, gluteenittomilla korppujauhoilla jauhotettuun matalaan vuokaan ja paista 180 asteessa vajaa puoli tuntia. Anna jäähtyä.

Ihanan helppoa ja epäterveellistä!

Lontoo korkeuksista (London Eye)

Lauantai-iltana oli tarkoitus lähteä kunnolla juhlimaan ja paljon oli ollut puhetta menemisestä johonkin homobaariin, jossa Lontoossa asuva ystävämme oli viettänyt riemukkaita iltoja aiemmin. Minä ja hollantilaiskaverini päätimme kuitenkin jättää kreisibailaukset väliin, ja muiden lähtiessä laittautumaan iltaa varten me nousimme London Eye:llä korkeuksiin katsomaan auringonlaskua.

London Eye on vuonna 1999 avattu maailmanpyörä, suurin jossa olen koskaan ollut. En ole ihan sinut korkeiden paikkojen kanssa, vaikka niihin jostain syystä aina olenkin itseäni tunkemassa, mutta tämä oli niin tasaista kyytiä, ettei edes jännittänyt.

Ajoituksemme oli melkein täydellinen: näimme kun taivaanranta muuttui punaiseksi, mutta ihan kunnolla emme ehtineet nähdä kaupungin valoja pimeydessä. Menimme kierroksen ja lyhyen 4D-elokuvan jälkeen (jossa esiteltiin London Eye:tä 3D-leffan muodossa ja lisäksi sopivissa kohdissa pärskähteli vettä päälle. Viereiset lapset kiljuivat kauhusta ja innosta) vielä kävelemään kaupungille katselemaan kaupunkia yöasussa. Tapasimme muut tytöt (porukan ainoa miespuolinen päätti jo aiemmin skipata baarikierroksen kanssamme) Piccadilly Circuksella ja kävimme heidän mukanaan mutkan sen homobaarin edustalla. Väsy voitti eikä ulkonäkömmekään ehkä ollut paikkaan sopiva, joten jätimme mimmit juhlimaan ja lähdimme nukkumaan. Eipä tytötkään vissiin viihtyneet ja jaksaneet, sillä hekin kömpivät nukkumaan jo yhden jälkeen.

En raahannut reissuun järjestelmäkameraa mukaan, mutta ihan hyviä kuvia tuli puhelimellakin. Dank u voor de foto Dinette!

Melko kallis kokemushan tuo oli, noin 20 puntaa, mutta kannatti kyllä. Jotenkin edes hiukan hahmottui kaupungin koko ja mittasuhteet. Lontoo on valtava!

Lontoon parhaimmat markkinat?

Viikonlopun aikana ehdimme käymään jopa kaksilla markkinoilla, Portobello Roadilla ja Brick Lanella. Molemmista olimme saaneet etukäteen kahdenlaisia kommentteja: joko ne olivat aivan upeita juttuja, joita ei voi jättää väliin tai vaihtoehtoisesti turistirysiä, joissa ei ole enää alkuperäistä viehätystä jäljellä. Menimme siis itse katsomaan, ja niin, ehkäpä molemmat mielipiteet ovat oikeita. Itse en hirveästi välittänyt oikeastaan muista kuin ruokakojuista (ne olivatkin kyllä houkuttelevia!) ja Brick Lanen huonekaluista, mutta oli kuitenkin ihan kiva käveleskellä aurinkoisessa säässä ihmispaljoudessa ja katsella tavaroita (jotka tosin toistuivat kojulta toiselle).

Käyvätköhän ihan paikalliset näissä vai onko tämä ihan turistien juttu, kuten Las Ramblas on Barcelonassa? Mitkä lienee ovat Lontoon parhaimmat markkinat?